Karvasukset, ensitesti -12’C

Vanhojen perinteisen tyylin suksien kanssa on ollut pidon kanssa ongelmia. Ankarasta yrityksestä huolimatta toivottua pitoa ei ole löytynyt. Aiemmin olen käyttänyt pitoteippiä, mutta halusin luopua sen käytöstä sen erittäin tahmea luonteen vuoksi. Sen vuoksi olen ostellut purkkivoiteita kaikkiin säihin, mutta pitoa ei ole löytynyt. 

Hiukan tästä johtuen kävin Paloheinässä testaamassa karvasuksia maahantuojan esittelypäivänä ja ne tuntuivat toimivan erittäin hyvin. Ainoa huono puoli oli, että jostain syystä kallein malli, se jossa luki "carbon", tuntui parhaalta, eikä suinkaan se kohtuullisen hintainen halvin suksi, joka olisi mennyt budjettiin.

Koska turhauttava "voitele parhaasi mukaan ja lipsu sitten ladulla" alkoi tympiä, päätin käyttää Kalle-Sportin suksien tyytyväisyystakuuta; otin vanhat sukset mukaan ja marssin Kalle-Sporttiin reklamoimaan suksistani. Sukset testattin ”paperitestillä” (no sillä härvelillä, joka tekee saman asian jos sileällä lattialla kokeilisi paperilla ottaako suksen pohja kiinni kun paino on ties missä milloinkin). Ensin havaittiin, että pitoalue on muutaman sentin tarkkuudella sama kuin suksia ostettaessa on merkitty. Ongelmaksi paljastuikin, ettei pitoalue ota kiinni, vaikka paino on yhdellä jalalla päkiällä. Ja jos pohja ei ota kiinni, niin vaikea pitoa on saada, ellei sitten tee millien paksuista voidekerrosta. Ja eihän sellaista kukaan halua. Tarjosivat voideltavaa kilpasuksea tilalle, mutta halusin katsoa löytyisikö karvasuksista sopivaa paria, niiden kanssa kun ei tarvitsisi pitovoitelun kanssa turata. Sopivat löytyikin, joiden hinnoittelussa Kalle-Sport tuli hiukan vastaan tyytyväisyystakuun myötä. Sivulauseessa tosin totesivat, että yleensä suksista on tapana reklamoida ensimmäisenä talvena, eikä vasta 5-7 vuoden kuluttua niin kuin minun tapauksessani 😃

Pikaisen uusien suksien hoitokäsittelyn jälkeen pääsin lenkille. Ulkona oli 11-12 astetta pakkasta ja  suuntana Paloheinän latuverkon paljon hiihdetyt, mutta jäättömät ja varsin hyväkuntoiset ladut. Heti ensituntuma oli uskomaton. Jalalla saattoi potkaista vauhtia, eikä tarvinnut pelkästään käsivoimin (onko sellaisia?) lykkiä. Suksilla pääsi myös ylämäkiä vuorohiihdolla, oikeastaan usko pitoon loppui ennen kuin se olisi oikeasti loppunut. Hiihto tosiaan tuntui siirtyvän jalkalihaksille totutun käsivoimin puurtamisen sijaan. Alamäissä luistosta tuli hiukan kahtiajakoista kokemusta. Osassa mäkiä vauhti loppui hivenen aiemmin kuin vanhoilla suksilla, toisissa mäissä (=jäisemmissä) luisto oli vähintään vanhojen suksien veroinen. Katsoin muutamista Strava-alamäkietapeista eroja viikkoa aiemmin hiihdettyyn vertalulenkkiin, jolloin keli oli vastaava. Erot olivat ~2s noin 40s kestäneissä laskuissa, eli kyseisissä alamäissä uudet sukset hävisivät 5% ajassa. Mäkisemmillä osuuksilla karvasukset olivat selkeästi nopeammat, kun ylämäet pystyi hiihtämään  reippaammin ylös. Paloheinän 7,5km mustan ladun aikaero oli n 2,5 min eli >10% karvasuksien eduksi. Suunnilleen sama prosentuaalinen nopeusero tuli rullaluisteluladulla, karvapohjilla matka taittui reilua minuuttia nopeammin kuin lipsuvilla vanhoilla suksilla.

Tähän kohtaan kuitenkin disclaimer. Vanhat voideltavat ovat kerran pitäneet kohtuullisesti tänä vuonna. Siihen hiihtokertaan verrattuna rullaluistelulenkillä aikaeroa oli karvasuksien eduksi vain 15s, eli 3%. Niskalan peltolenkillä tasatyönnöllä lykkien vanhoilla suksilla tai vuorohiihtoa karvoilla hiihtäen eroa oli vain n 20s, (vuorohiihdon eduksi), eli vain parin prosentin luokkaa. Vertailun vuoksi luistelutyylillä hiihdän sen 10% nopeammin. Tässä kohdin perinteisen hiihtotyylin suksien ero ei ole merkittävä, vaan ero menee muuttujien piikkiin. Eli yhteenvetona voisin sanoa, että vaikka karvasukset olivat MINUN käytössäni nopeammat kuin vanhat voideltavat, niin jos voideltava suksi toimii hyvin, niin niitä ei ole mitään syytä hylätä. Minulla taas oli syy hylätä ne, ja ainakin ensilenkin perusteella en varsinaisesti hävinnyt mitään (muuta kuin ison nipun valuuttaa), mutta vältän voiteluun menevän ajan, rahan ja vaivan ja sukset on myös klähmättömät kantaa olalla ladun varteen.

Joissain karvasuksitesteissä on todettu niiden vaativan reippaan potkaisun. Tästä en osaa sanoa mitään, minulla ei ollut mitään ongelmia saada niitä toimimaan. Välillä ladulla olleet irtolumet tai isot roskat (=oksat) osuivat pohjakarvaan aiheutten enemmän tai vähemmän selkeän hidastavan nykäyksen. Välttelin tätä asiaa vuorotahdissa työntämällä jalkaa tosi paljon eteen, että karva olisi mahdollisimman korkealla. Normaalisti tätä nykimistä ei siis tapahtunut, ehkä parin kilometrin välein tuli tällainen jarruttava nykäys. Kokeilen varmaan myös siirtää sidettä yhden naksun taaksepäin, koska pito on ihan riittävä jo tällaisenaankin. (Karvasuksia voi hienosäätää siteen paikkaa säätämällä. Side eteenpäin tekee pitoa, taaksepäin huonontaa sitä.)

Kuten monessa muussakin reviewssa on todettu, karvasukset toimivat erinomaisen hyvin ja niiden pienet miinukset kompensoituvat käytön helppoudella. Ehdottomasti suosittelen niitä aktiiviharrastajalle asiantuntevasta hiihtokaupasta ostettuna (kuulemma eivät toimi jos hiihto on enemmän ladulla kävelyä, silloin nanot toimivat paremmin).

Tässä tapauksessa tuo aktiiviharrastajan määritelmä menee jotenkin näin: jos vuorotahtia hiihtäessä nouset päkiälle, niin olet aktiiviharrastaja.

Ensimmäinen testilenkki venyi lähes 30km mittaiseksi, koska hiihtäminen oli niin suunnattoman hauskaa. Täydennän raporttia jos syytä ilmenee.