...tarpeeksi kovaa kun ajaa niin hyttyset liiskautuvat otsaan kuin auton tuulilasiin...
maanantai 14. heinäkuuta 2014
tiistai 3. kesäkuuta 2014
Pyörävertailu
Vanhan pyörän kaivatessa täydellistä huoltoa päätin välttää huollon ostamalla uuden pyörän, jonka oli tarkoitus muutenkin olla nopeampi kuin vanha.
Vertailun pyörät:
Nakamura "hybridi" vuodelta 1997
suora stonga+triathlon tanko
lokarit ja tarakka
2 runkolukkoa
renkaat Schwalbe marathon racer 35mm
paino näillä varusteilla n 16 kg.
Hintaluokka aikanaan ~500 eur.
Uusi pyörä Cube Crossrace
kippurastonga+aero tanko
lokarit ja tarakka
renkaat Continental GP 28mm
U-lukko
Hintaluokka >1200 eur.
Ilman varusteita 10 kg, varusteiden kera ~14
Pyörien luonne on täysin erilainen. Nakamura on kuin vanha mersu, meno on hiljaista ja tasaista eikä vauhti juuri tunnu. Myöskään kiihdytyksissä ei juuri mitään tapahdu, vauhti kiihtyy hitaasti ja mäet ovat enemmän tai vähemmän raskaita.
Cube on taas kuin ylitehoinen Corolla. Se pitää meteliä, kaikki tienpinnan epätasaisuudet tuntuvat, pyörä hötkyilee koko ajan johonkin suuntaan, mutta positiivista on mäkien nousu ja muut kiihdytykset. Pyörällä oikein tuntee, kuinka pyörä kiihtyy joka polkaisulla ja se kannustaa yhä parempiin mäkivauhteihin ja kiihdytyksiin.
Ja vertailu: Cube tuntuu paljon nopeammalta, koska kiihtyvyys on niin hyvä ja koska kyyti on tavallaan niin epävakaata ja mäet nousevat paljon kevyemmin. Mutta totuus ei ole niin optimistinen. Minulla on samoilta pätkiltä useiden ajojen ajat ja keskinopeudet talletettu, jolloin pystyn jättämään tuulen ja fiiliksen, eli jaksamisen, vaikutuksen pois.
Nakamuralla keskinopeudet ovat tyypillisesti 27-28 km/h. Cubella keskinopeus on 28-29 km/h. Tahtoo sanoa sitä, että vaikka Cube tuntuu paljon nopeammalta, niin todellinen ero on varsin pieni. Sitä en kiistä, etteikö sillä olisi paljon mukavampi ajaa mäkiä, mutta Nakamuralla on paljon hauskempi ajaa tavallista pyörätietä, koska tien epätasaisuudet eivät tunnu niin hyvin, eikä pyörä rämise, kuten Cube tekee.
Eli yli tuplahinnan satsaaminen pyörään toi noin 5% parannuksen vauhtiin. Se on aika vähän, olisin toivonut kymmentä prosenttia. Renkaat ovat hyvin rullaavat molemmissa, mutta Marathonit on nyt kuitenkin lähempänä tavallista retkipyörän rengasta kuin Continentalin sileät sliksit. Hiekkatien mutkat on pahoja slikseille.
Eli yhteenvetona pyörän vaihtoa harkitsevalle: Jos vanhan runko ja varusteet on kunnossa, niin uudella rengastuksella sen vauhti todennäköisesti paranee enemmän kuin uuteen pyörään satsaamalla. Ja jos uuden pyörän ostaa, niin hintaluokan pitää olla jo aika korkea, jotta saa selkeän parannuksen. Varsinkin, jos uuteen pyörään haluaa samat varusteet kuin mitä vanhassa jo on, koska uusien pyörien painosta puuttuu polkimet, lokarit, tarakat, valot ym varusteen.
Seuraavassa artikkelissa pyörän huollosta, kunnostin vanhan pyörän uuteen iskuun.
Vertailun pyörät:
Nakamura "hybridi" vuodelta 1997
suora stonga+triathlon tanko
lokarit ja tarakka
2 runkolukkoa
renkaat Schwalbe marathon racer 35mm
paino näillä varusteilla n 16 kg.
Hintaluokka aikanaan ~500 eur.
Uusi pyörä Cube Crossrace
kippurastonga+aero tanko
lokarit ja tarakka
renkaat Continental GP 28mm
U-lukko
Hintaluokka >1200 eur.
Ilman varusteita 10 kg, varusteiden kera ~14
Pyörien luonne on täysin erilainen. Nakamura on kuin vanha mersu, meno on hiljaista ja tasaista eikä vauhti juuri tunnu. Myöskään kiihdytyksissä ei juuri mitään tapahdu, vauhti kiihtyy hitaasti ja mäet ovat enemmän tai vähemmän raskaita.
Cube on taas kuin ylitehoinen Corolla. Se pitää meteliä, kaikki tienpinnan epätasaisuudet tuntuvat, pyörä hötkyilee koko ajan johonkin suuntaan, mutta positiivista on mäkien nousu ja muut kiihdytykset. Pyörällä oikein tuntee, kuinka pyörä kiihtyy joka polkaisulla ja se kannustaa yhä parempiin mäkivauhteihin ja kiihdytyksiin.
Ja vertailu: Cube tuntuu paljon nopeammalta, koska kiihtyvyys on niin hyvä ja koska kyyti on tavallaan niin epävakaata ja mäet nousevat paljon kevyemmin. Mutta totuus ei ole niin optimistinen. Minulla on samoilta pätkiltä useiden ajojen ajat ja keskinopeudet talletettu, jolloin pystyn jättämään tuulen ja fiiliksen, eli jaksamisen, vaikutuksen pois.
Nakamuralla keskinopeudet ovat tyypillisesti 27-28 km/h. Cubella keskinopeus on 28-29 km/h. Tahtoo sanoa sitä, että vaikka Cube tuntuu paljon nopeammalta, niin todellinen ero on varsin pieni. Sitä en kiistä, etteikö sillä olisi paljon mukavampi ajaa mäkiä, mutta Nakamuralla on paljon hauskempi ajaa tavallista pyörätietä, koska tien epätasaisuudet eivät tunnu niin hyvin, eikä pyörä rämise, kuten Cube tekee.
Eli yli tuplahinnan satsaaminen pyörään toi noin 5% parannuksen vauhtiin. Se on aika vähän, olisin toivonut kymmentä prosenttia. Renkaat ovat hyvin rullaavat molemmissa, mutta Marathonit on nyt kuitenkin lähempänä tavallista retkipyörän rengasta kuin Continentalin sileät sliksit. Hiekkatien mutkat on pahoja slikseille.
Eli yhteenvetona pyörän vaihtoa harkitsevalle: Jos vanhan runko ja varusteet on kunnossa, niin uudella rengastuksella sen vauhti todennäköisesti paranee enemmän kuin uuteen pyörään satsaamalla. Ja jos uuden pyörän ostaa, niin hintaluokan pitää olla jo aika korkea, jotta saa selkeän parannuksen. Varsinkin, jos uuteen pyörään haluaa samat varusteet kuin mitä vanhassa jo on, koska uusien pyörien painosta puuttuu polkimet, lokarit, tarakat, valot ym varusteen.
Seuraavassa artikkelissa pyörän huollosta, kunnostin vanhan pyörän uuteen iskuun.
perjantai 9. toukokuuta 2014
Varusteet
Pyöräily vaatii asialliset varusteet. Vaatteet kuluvat ja rapaantuvat käytössä, joten pyöräilyvaatteet on syytä olla erikseen. Oma vaatevarastoni, joka on riittävä tähän käyttöön, muodostuu seuraavista:
Kevätsää: vanhat repaleiset farkut, ohut edestä tuulenpitävä, takaa hengittävä Löflerin takki. Sen alle fleecepaita ja kulahtanut t-paita. Iltapäivällä fleecen voi jättää pois. Kypärän alla käytän kypärämyssyä, kun tuntuu pää jäätyvän alle +8 asteen lämmöissä.
Sadesäällä käytän farkkujen sijaan jotain vanhaa goretextuulipukua, sen hyvä puoli on, että siinä on erikseen sisä- ja ulkokuori, jolloin sade ei liimaa housuja reiteen kiinni. Kerran käytin ko asun takkiakin, mutta yleensä en ole ollut niin tarkka vaikka vähän kastuisikin. Tärkeintä on pitää puhelin kuivana. Se tuli tänään testattua - takki oli aivan litimärkä, mutta triathlontangon päällä nojaileva ajoasento suojasi takin taskussa olleen luurin kastumiselta.
Pyöräilykenkiä minulla on kahdet. Varpaat palelevat herkästi, joten talvikengät on käytössä kun aamulla on alle +2 C. Niissä on myös goretex, joten käyvät myös sadesäähän, tosin ovat turhan kuumat plussakeleillä.
Sormet minulla on jäässä kesähelteelläkin. Talvipyöräily ei onnistu tästä syystä. Kylmät kaudet menevät mukavasti lasketteluhanskoilla, joiden pitkä varsi suojaa ranteita vaikka puseron hihat nousevatkin ajaessa.
Kesällä sitten edellä mainitus farkut voi hyvin katkoa shortsimittaan, jolloin kesäpyöräilyvaatetuskin on aika valmis. Puserona minulla on jopa oikea pyöräilypaita, sen selässä olevat taskut ovat kätevät, vaikka työmatkoilla arvostaisikin, että taskuissa olisi vetoketjut.
Ketjusuojaa ei tietenkään ole, joten olen vuosikymmenten varrella kokeillut useita lahkeenpitimiä. Parhaaksi on osoittautunut U:n muotoinen muovirengas, jossa on vielä heijastinkin. Se on nopea napauttaa lahkeen ympärille ilman, että pitää pujotella, nipsutella ja väännellä mitään.
Koska mennessä tarvitsee enemmän vaatetta kuin tullessa, niin pyörälaukku on välttämätön. Uuteen pyörään haikailen satulatolppaan tulevaa mallia, jolloin voisin reteesti repiä irti tarakan. Tällä hetkellä käytän 15v vanhaa pyörälaukkua, joka hengittää hyvin ja vastaavasti kastelee sisällä olevat tavarat kurakeleillä. Laukun hyvä puoli on se, että siinä on kunnon lukot, joilla laukku pysyy fillarissa kiinni. Uusi vesitiivis laukku on harkinnassa.
Valot
Fillarissa on kiinteä bilteman takavalo. Hyvä malli siinä mielessä, ettei paristoja tarvitse vaihtaa edes joka vuosi. Edessä käytän joko Creen led-taskulamppua (muka liki 1000 lumen) tai sitten isompaa mallia, jossa on 3 tuollaista lediä. Pikkulamppu on kätevämpi käyttää, mutta syö akun tunnissa, eli pitää ladata joka päivä. Valot ovat todella kirkkaat, vastaantulevilta pyöräilijöiltä tulee noottia, vaikka valo on suunnattu alaspäin.
Kevätsää: vanhat repaleiset farkut, ohut edestä tuulenpitävä, takaa hengittävä Löflerin takki. Sen alle fleecepaita ja kulahtanut t-paita. Iltapäivällä fleecen voi jättää pois. Kypärän alla käytän kypärämyssyä, kun tuntuu pää jäätyvän alle +8 asteen lämmöissä.
Sadesäällä käytän farkkujen sijaan jotain vanhaa goretextuulipukua, sen hyvä puoli on, että siinä on erikseen sisä- ja ulkokuori, jolloin sade ei liimaa housuja reiteen kiinni. Kerran käytin ko asun takkiakin, mutta yleensä en ole ollut niin tarkka vaikka vähän kastuisikin. Tärkeintä on pitää puhelin kuivana. Se tuli tänään testattua - takki oli aivan litimärkä, mutta triathlontangon päällä nojaileva ajoasento suojasi takin taskussa olleen luurin kastumiselta.
Pyöräilykenkiä minulla on kahdet. Varpaat palelevat herkästi, joten talvikengät on käytössä kun aamulla on alle +2 C. Niissä on myös goretex, joten käyvät myös sadesäähän, tosin ovat turhan kuumat plussakeleillä.
Sormet minulla on jäässä kesähelteelläkin. Talvipyöräily ei onnistu tästä syystä. Kylmät kaudet menevät mukavasti lasketteluhanskoilla, joiden pitkä varsi suojaa ranteita vaikka puseron hihat nousevatkin ajaessa.
Kesällä sitten edellä mainitus farkut voi hyvin katkoa shortsimittaan, jolloin kesäpyöräilyvaatetuskin on aika valmis. Puserona minulla on jopa oikea pyöräilypaita, sen selässä olevat taskut ovat kätevät, vaikka työmatkoilla arvostaisikin, että taskuissa olisi vetoketjut.
Ketjusuojaa ei tietenkään ole, joten olen vuosikymmenten varrella kokeillut useita lahkeenpitimiä. Parhaaksi on osoittautunut U:n muotoinen muovirengas, jossa on vielä heijastinkin. Se on nopea napauttaa lahkeen ympärille ilman, että pitää pujotella, nipsutella ja väännellä mitään.
Koska mennessä tarvitsee enemmän vaatetta kuin tullessa, niin pyörälaukku on välttämätön. Uuteen pyörään haikailen satulatolppaan tulevaa mallia, jolloin voisin reteesti repiä irti tarakan. Tällä hetkellä käytän 15v vanhaa pyörälaukkua, joka hengittää hyvin ja vastaavasti kastelee sisällä olevat tavarat kurakeleillä. Laukun hyvä puoli on se, että siinä on kunnon lukot, joilla laukku pysyy fillarissa kiinni. Uusi vesitiivis laukku on harkinnassa.
Valot
Fillarissa on kiinteä bilteman takavalo. Hyvä malli siinä mielessä, ettei paristoja tarvitse vaihtaa edes joka vuosi. Edessä käytän joko Creen led-taskulamppua (muka liki 1000 lumen) tai sitten isompaa mallia, jossa on 3 tuollaista lediä. Pikkulamppu on kätevämpi käyttää, mutta syö akun tunnissa, eli pitää ladata joka päivä. Valot ovat todella kirkkaat, vastaantulevilta pyöräilijöiltä tulee noottia, vaikka valo on suunnattu alaspäin.
maanantai 5. toukokuuta 2014
Talvi jatkuu tai tulee
Näyttää siltä että pyöräilykausi vaihtuu hiihtokauteen, no ei sen väliä. Talvipyöräilykengät taas käyttöön. Aamulla tuli räntää ja vettä, mutta iltapäivällä oli taas ihan nätti, mutta tuulinen sää. Koukkasin kiertäen Heurekan kotimatkan, matkaa tuli n 29 km normaalin 14 sijaan.
perjantai 2. toukokuuta 2014
Rakeita
No niin, tänään sitten oli pitkästä aikaa sadesää kotimatkalla. Aluksi tuli rakeita, sittemmin vettä. Rakeet muuten sattuu silmiin sataessaan,eikä kypärän lippa tai rillit suojanneet. Välttämättä farkutkaan eivät ole parhaat sadekelin ajohousut, mutta näillä mennään. Pakilan kohdalla oli maassa rakeita valkoisenaan, mukavaa vaihtelua...
Ei kuitenkaan mikään traumaattinen kokemus.
Rengasvertailu
Tässä vähän havaintojani renkaiden ja pyörien välisistä eroista, datat kerätty sportstrackerilla tai Garminin tai Cateyen mittarilla. Vaikka olosuhteet vaihtelevat, niin nämä on useamman ajokerran perusteella tulleet tuntumat työmatkoilta:
Fillarin alkuperäisrenkaat (n vuodelta 1997, merkkiä Kenda, 700x38)
Ajonopeus keskimäärin 28 km/h, työmatkaennätys 29.9 km/h.
Pistosuojatut Maxxis Maxxis Overdrive MaxxProtect 700x40, reflective.
Ajonopeus keskimäärin 25 km/h. Eli samalla työmäärällä noin 3 km/h hitaammin kuin vanhoilla. Järkyttävää.
Saatuani vahvistuksen siitä, että pistosuojatut rullaavat huonommin, niin yritin löytää paremmat. Päädyin pyörän rauhallisen luonteen (16 kg massaa, kaikki varusteet) vuoksi Schwalbe Marathon Racereihin (700x35, pistosuojatut nämäkin), joista sanotaan valmistajan sivuilla "fastest and lightest Marathon". Selkeä perustelu ostolle siis. Vaihdettuani nämä renkaat alle keskinopeudet palasivat ennalleen, eli noin 28 km/h. Samaten pyörän kiihtyvyys parani.
Eli renkaiden rullaavuudessa on aivan järkyttävät erot. Samalla työmäärällä pääsee joko reipasta vauhtia (28 km/h) tai mummovauhtia (25 km/h). Vaikutus fiilikseen on myös valtava, kun fillarointi tuntuu kivalta. Samaten paremmin rullaavilla renkailla voi pitää pientä taukoa polkemisessa välillä, mutta hitaat renkaat eivät anna armoa, niitä on poljettava tauotta, mikä käy raskaaksi. Toinen huomio on, että fillarin alkuperäiset renkaat ovat olleet varsin hyvin rullaavat, kuvioinnissa näillä kolmilla renkailla ei juuri ole eroa.
Fillarin alkuperäisrenkaat (n vuodelta 1997, merkkiä Kenda, 700x38)
Ajonopeus keskimäärin 28 km/h, työmatkaennätys 29.9 km/h.
Pistosuojatut Maxxis Maxxis Overdrive MaxxProtect 700x40, reflective.
Ajonopeus keskimäärin 25 km/h. Eli samalla työmäärällä noin 3 km/h hitaammin kuin vanhoilla. Järkyttävää.
Saatuani vahvistuksen siitä, että pistosuojatut rullaavat huonommin, niin yritin löytää paremmat. Päädyin pyörän rauhallisen luonteen (16 kg massaa, kaikki varusteet) vuoksi Schwalbe Marathon Racereihin (700x35, pistosuojatut nämäkin), joista sanotaan valmistajan sivuilla "fastest and lightest Marathon". Selkeä perustelu ostolle siis. Vaihdettuani nämä renkaat alle keskinopeudet palasivat ennalleen, eli noin 28 km/h. Samaten pyörän kiihtyvyys parani.
Eli renkaiden rullaavuudessa on aivan järkyttävät erot. Samalla työmäärällä pääsee joko reipasta vauhtia (28 km/h) tai mummovauhtia (25 km/h). Vaikutus fiilikseen on myös valtava, kun fillarointi tuntuu kivalta. Samaten paremmin rullaavilla renkailla voi pitää pientä taukoa polkemisessa välillä, mutta hitaat renkaat eivät anna armoa, niitä on poljettava tauotta, mikä käy raskaaksi. Toinen huomio on, että fillarin alkuperäiset renkaat ovat olleet varsin hyvin rullaavat, kuvioinnissa näillä kolmilla renkailla ei juuri ole eroa.
2014 aloitus
Talven 2013-2014 oltua niin surkea kuin oli, pyöräkausi jatkui tammikuun puolelle. Tammikuun alkupäivinä koin ensimmäisen rengasrikon, mutta onnekkaasti se tapahtui aivan työmatkan loppumetreillä. Työkaverin kyydillä kipaisin pyöräkauppaan ostamaan hyvin pistosuojatut ulkokumit. Uuden renkaat alle ja homma jatkuu.
Mutta homma jatkui raskaasti. Heti ensimmäisellä kotimatkalla matkanteko tuntui raskaalta eikä tilanne parantunut kauden jatkuessa maaliskuusssa, vaikka hiekoitushiekatkin oli jo ehditty poistaa. Kerran jopa sippasin kotimatkalla ja jouduin pitämään taukoa kun en jaksanut ajaa. Tästä seurasikin paljon kalliita tapahtumia: sairastuin nimittäin pyöräkuumeeseen, sillä välineissähän on vika jos homma ei suju, ei miehessä, eikös näin ole?
Mutta homma jatkui raskaasti. Heti ensimmäisellä kotimatkalla matkanteko tuntui raskaalta eikä tilanne parantunut kauden jatkuessa maaliskuusssa, vaikka hiekoitushiekatkin oli jo ehditty poistaa. Kerran jopa sippasin kotimatkalla ja jouduin pitämään taukoa kun en jaksanut ajaa. Tästä seurasikin paljon kalliita tapahtumia: sairastuin nimittäin pyöräkuumeeseen, sillä välineissähän on vika jos homma ei suju, ei miehessä, eikös näin ole?
2013 muutos
Viime vuonna (2013) sitten ryhdyin oikeaksi työmatkapyöräilijäksi. Aloitin kauden viikkoa ennen vappua ja ennen juhannusta tuli jo 1000 km täyteen. Pidin sitä hienona saavutuksena, sillä se sentään vastasi moninkertaisesti edeltävän kymmenvuotiskauden pyöräilymäärää.
Tein myös päätöksen, että lopetan autolla töihin kulkemisen, vaan kuljen joko fillarilla tai bussilla. Työmatka bussilla kestää noin 50 min ja pyörällä < 30 min, joten vähän kurjemmassakin kelissä valinta kallistuu fillarin suuntaan, varsinkaan jos kuukausilipussa ei "aikaa" ole voimassa. Syksyllä tuli ajeltua lokakuuhun asti lähes päivittäin, siitä tahti harveni vuodenvaihdetta kohti ollen vuoden lopussa noin kerran viikossa. Viime syksyhän oli sateinen ja lauha, joten liukkailla ei tullut ajeltua. Enkä aja vieläkään, nastarenkaita ei ole. Ajan jos ei ole liukasta, pakkasta saa olla mutta ei lunta tai jäätä.
Pyörän mittariin ehti tulla 2000 km ennenkuin mittari hajosi. Sen jälkeen tuli vielä jonkin verran ajeltua, joten sanoisin viime vuoden kilometrimäärän olleen noin 2500 km.
Tein myös päätöksen, että lopetan autolla töihin kulkemisen, vaan kuljen joko fillarilla tai bussilla. Työmatka bussilla kestää noin 50 min ja pyörällä < 30 min, joten vähän kurjemmassakin kelissä valinta kallistuu fillarin suuntaan, varsinkaan jos kuukausilipussa ei "aikaa" ole voimassa. Syksyllä tuli ajeltua lokakuuhun asti lähes päivittäin, siitä tahti harveni vuodenvaihdetta kohti ollen vuoden lopussa noin kerran viikossa. Viime syksyhän oli sateinen ja lauha, joten liukkailla ei tullut ajeltua. Enkä aja vieläkään, nastarenkaita ei ole. Ajan jos ei ole liukasta, pakkasta saa olla mutta ei lunta tai jäätä.
Pyörän mittariin ehti tulla 2000 km ennenkuin mittari hajosi. Sen jälkeen tuli vielä jonkin verran ajeltua, joten sanoisin viime vuoden kilometrimäärän olleen noin 2500 km.
Uusi alku
Pari vuotta sitten vaimo alkoi kulkea fillarilla työmatkojaan (12km / suunta). Minulla työmatka on 14km, enkä ollut kertaakaan ajanut sitä pyörällä 8 vuoden aikana. Asiaa pohdittuani jouduin toteamaan, että kai minä nyt 2 km pidemmän matkan jaksan polkea. Kokeilin muutaman kerran kesän aikana työmatkapyöräilyä, ja toki jaksoin ajaa kyseisen matkan. Suurta paloa lajiin ei kuitenkaan syntynyt, lähinnä hyvän ilman pyöräilyä.
Taustaa
Nuorempana tuli pyöräiltyä jonkun verran, koska se oli helpoin tapa päästä käymään jossakin. Muutamia pidempiä pyöräretkiäkin tuli kotimaassa tehtyä. Opiskeluaikana tietenkin pyörällä tuli liikuttua aika paljon.
Perheellistyttyä pyöräily väheni, kun tenavien kuljetus fillarilla ei tuntunut omalta asialta. Meni liki 10 vuotta pyöräilyiden jäätyä muutamaan kilometriin vuodessa.
Perheellistyttyä pyöräily väheni, kun tenavien kuljetus fillarilla ei tuntunut omalta asialta. Meni liki 10 vuotta pyöräilyiden jäätyä muutamaan kilometriin vuodessa.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)