Estonia Triathlon 2019

Tälle vuodelle Estonia Triathlonin kisapaikka oli vaihtunut Tallinnan läheisyydestä Tarton läheisyyteen. Ajankohta ja tunnelma vetivät tapahtumaan, vaikka matka tapahtumapaikalle olikin pidentynyt. Uudessa paikassa hyvää oli kompakti kisa-alue ja pyörälenkin pituus järven ympäri, josta 9 kierrosta kiertämällä tuli tasan 180km. Huonoa pyöräreitillä oli suhteellisen vilkas liikenne n. 1/3 reitistä. Asfaltti oli sellaista, että bitumin päälle oli ripoteltu kiviä, jolloin pinta on aika karhea. Karhea pinta houkutteli ajamaan liikenteen silottelemalla alueella, vaikka leveä piennar olikin käytettävissä.
Maisema oli järven pitkillä sivuilla varsin avaraa, joten kisapäivänä vallinnut varsin reipas tuuli tarjosi mahdollisuuden ajaa kunnolla hapoille vastatuuleen ja lentää vastaavasti myötätuuleen.

Oma kisa meni tänä vuonna odotuksia heikommin. Uintiosuudella en päässyt kenenkään peesiin, mutta pysyin selkeästi nopeampien uimareiden vauhdissa, koska he uivat siksakkia ja minä suoraan. Minusta uinti meni hyvin, vaikka ehkä ajan perusteella se ei nyt mikään huipputulos ollutkaan. Uidessa oli varsin rapsakka aallokko vastatuuleen uidessa ja kerran hörppäsin vettä keuhkoihin ihan kunnolla aallon päästessä yllättämään.

Pyöräily oli mukavaa. Pari hillosämpylää aamu-uinnin jälkeen ja siitä Viron maaseutua kiertämään! Mikäs sen parempaa. Puolessa matkassa matka alkoi hiukan painamaan, mutta minusta pyöräily ei mennyt katastrofaalisen huonosti. Reitti oli vanhaan nähden paljon rankempi, nousumetrejä koko matkalla noin 1200m. Navakka tuuli hidasti osaltaan vauhtia, joten pyöräilyn jälkeen olin vielä ihan hyvissä fiiliksissä, vaikka aikaa olikin pyöräilyssä mennyt 50 (!) min enemmän kuin viime vuonna. Pyöräilytehot olivat (taas) tippuneet aiemmista, tällä kertaa 152W (olisko viime vuonna ollut 165W?). Tällä kertaa join kaikki mukana kuljetettavat juomat. Hörpin ne osin sen vuoksi, ettei elimistö kuivuisi ja saisin maratonilla pidettyä sykkeet kurissa.

Juoksu lähti vähän turhan ripeään tahtiin liikkeelle, mutta hidastin tarkoituksella 5:30 vauhtiin. Sykkeet tosin olivat aerobisen ylärajalla, mutta luotin siihen, että kisajännityksestä ne vain on koholla, eikä syytä huoleen ole. 15km kohdalla homma sitten katkesi. Numerolappuvyö oli ollut hiukan liian kireällä, ja energiat olivat jääneet vatsaan isoksi palloksi. Maraton meni pitkälti kävelyksi. Kävelyn ja juoksun vuorottelulla jäin odottamaan seuraavia ongelmia, jotka tulivatkin 33km kohdalla. Pohkeet kramppasivat niin, ettei sitä vähääkään pystynyt juoksemaan, mitä siihen asti. Jopa kävely oli hankalaa. Melkein koko kierros (n 5 km) meni siinä. Sen kierroksen jälkeen olikin enää vika kierros jäljellä, johon olinkin jo toipunut aiemmista vaikeuksista. Pohkeet aukesivat jumeista ja eväät olivat päässeet vatsalaukusta elimistöön, niin juoksin vikan kierroksen suorastaan hurmiossa. Syke oli liian korkealla pitkälle matkalle, mutta km vauhdit oli taas jotain 5:30-6:00 luokkaa, joten pääsin ohittamaa puolen tusinaa kävelyseuralaista. Eli ekat 15km ja vikat 5 km oli sellaista kuin koko maratonin olisi pitänyt olla.

Miksei huippusuoritukseen sitten tällä kertaa kyennyt? Seuraavat seikat varmaan siihen on vaikuttaneet, kuka milläkin painoarvolla:
- Pyöräilyn aikainen urheilujuoma oli liian laimeaa (laskuvirhe blandatessa...)
- numerolappuvyö (ja shortsien) kuminauha liian tiukka - huono energian imeytyminen
- taistelutahto petti, kun pyöräily meni niin hitaasti ja maratonilla joutui ottamaan kävelyaskelia
- Turun puolimatkan triathlon 2 vkoa aiemmin.
- liian kovat nopeustreenit edeltävänä tiistaina, vielä perjantaina jalat oli hapoilla.

Tärkein on varmaankin seuraava:
- maratonharjoittelu ajoittui ajankohtaan ennen vappua, jolloin oli Tuusulanjärven maraton. Kesäkuussa treenasin olympiamatkaa varten, heinäkuu meni mökkeillessä, elokuussa pikakertaus Turkua varten ja siitä palautuminen ja uusi latautuminen tätä kisaa varten. Viime kuukausien juoksu-km:t eivät selvästi riittäneet tähän.

Loppujen lopuksi aikaa tuhraantui 1,5h enemmän kuin vuosi sitten. Positiivista oli, että tätä aikaa on kohtuullisen helppo parantaa.

Tulospalvelu toimi tänä vuonna kohtuuttoman huonosti. Vasta kisan jälkeisenä keskiviikkona tulokset olivat ymmärrettävässä muodossa julkaistu. Tulosten perusteella kisa meni aika hyvin. Kärki toki oli ajallisesti kaukana, mutta kovin montaa kisaajaa ei kärjen ja minun väliin loppujen lopuksi mahtunutkaan. Sijoitus 9/38 ja omassa ikäryhmässä 4/12, kun keskeyttäneet lasketaan mukaan. Kisa tosiaan erotteli jyvät akanoista.

Sivukaneettina: Feetin endurancet eivät ole kovin kestävät. Pohjan kulutuspinta kului puhki tällä reissulla. Mittarissa on ehkä 1000km.

Lisää positiivia seikkoja:
- kannustus
- lenkkareiden pikanauhat oli erittäin hyvät käytössä
- reissun seurauksena vaimo lupasi suorittaa syyskuun aikana täydenmatkan triathlonin matkat. Eli liki 4km uintia,  180km pyöräilyä, 42,2 km juoksua kuukauden aikana. Hieno lupaus!