Estonia Triathlon 2022 full distance

Perinteisesti kisaohjelmaani kuuluva Estonia triathlon kärsii osallistujakadosta. Selvähän se on, että 170 km Tallinnasta oleva kisapaikka on "hiukan" syrjässä keskellä Viron ihastuttavaa maaseutua. Laitetaan tähän nyt muutama yleisinfo tapahtumasta:

- järjestelyt on toimivat, mutta ei tietenkään finntriathlonin tai vastaavien isojen organisaatioiden tasalla

- suuren tapahtuman tuntua, koska dronet ja TV-kamerat kuvaavat ja järjestelyt on upeat, vain osallistujat puuttuu

- osallistujia on vähän, joten podiumille on helppo päästä. Usein siihen riittää luokassaan maaliintulo

- majoituspaikkoja löytyy nihkeästi, mutta löytyy kuitenkin

- omat varustesäkit, uimalakit ym mukaan.

- Asfaltti on karkeaa, tehty kippaamalla pikeä maahan ja sen päälle jyrätty sormenpään kokoista kiveä. Oikeilla rengaspaineilla (joita en tiedä) saa optimaalisen vierintävastuksen.

- Itse tykkään sikäläisestä seudusta ja ihmisistä ja nyt kisajärjestäjätkin ovat jo tulleet tutuiksi.

Uinti:

Uinti alkoi sankassa sumussa. Kylmä yö oli nostanut veden pintaan sumua, eikä se uinnin aikana hälvennyt. Ensimmäisellä kierroksella uidessa poijulta näki aina seuraavalle, joten vain kääntöpaikan poijun tsekkaus oli oleellista. Toisella kierroksella sumu tiheni, joten kun startin kohdilta käännyin uudelle kierrokselle piti oikein rannan suunnasta päätellä mihin suuntaa piti lähteä. Aurinko häämötti sumun läpi, joten suunnan pystyi pitämään, mutta siitä ei ollut varmuutta oliko se oikea. Uin rintauintia, jotta pystyin tähystämään paremmin ja onneksi poiju tulikin sumun keskeltä näkyviin. Seuraavien näkeminen olikin hiukan helpompaa, koska olin auringon avulla saanut suunnan varmistettua. Enää oli viimeisen poijun tunnistamisen vaikeus, tällä kertaa olisin todella toivonut sen olevan eri värinen, jotta sen olisi tunnistanut helposti. Paluu-uinti oli myötäaurinkoon ja siihen suunta poijut näkyivät hyvin. 

Tällä kertaa en peesannut ketään, kun peesattava porukka ui niin hitaasti, että päädyin heidän edelleen. Edellä tietenkin oli parempia uimareita, mutta heidän kiinnisaamisensa oli  mahdoton urakka. Veden lämpötila virallisen mittauksen mukaan 23, kellon mukaan 22. Niin tai näin, niin mukavan lämmintä märkäpuvun kanssa. Uintiaika oli minun mittapuuni mukaa hyvä, 1:13.

Fillari:

Fillari lähti totutun vahvasti, ja himmailin tehot maksimissaan parin sadan watin tuntumaan, ettei tulisi väsy. Garminin mittari heitti jo heti alkumatkasta huomion, että "suoritustaso -11", joka on varmaan uusi ennätykseni, en tiennyt että skaala menee noin alas. Tavoite oli pitää 170W keskitehot, koska todistetusti olen useammankin kerran ajanut noin 160 km niillä tehoilla. Mutta eipä tälläkään kertaa onnistunut triathlonissa. Tehot hyytyi vähitellen ja alkumatkan liki 34 km/h keskinopeus alkoi pudota ja vaihtoon tullessa keskari oli enää 31,7 km/h ja keskitehot säälittävät 155W. Vaikka maasto on yhtä mäkeä lukuunottamatta hyvin loivapiirteistä, niin kokonaisnousu matkalla näytti olevan liki 900 m. Periaatteessa lenkki (tällä kertaa 9 x 20 km) pitäisi pystyä ajamaan vauhdikkaasti läpi, mutta en vain pystynyt.

(Pyöräilyvauhtini oli kai porukan toiseksi nopein, eli ihan hyvä) 

 

Juoksu:

Juoksun ensimmäiset sadat metrit oli jännittävät - selkä ei nimittäin oiennut pyöräilyasennosta. Onneksi aika teki tehtävänsä ja sain ruodon väännettyä suoraksi. Alku meni tavoitteen mukaan 5:30 min/km tahtia ja 154 sykkeillä, mutta vähitellen matka teki tehtävänsä. Vauhti  hiipui suht lineaarisesti siten, että lopuksi kilometrivauhdit oli reilu 6 min/km (lisäksi evästauot ja yhden mäen kävely pudotti keskinopeutta), joten kaikkineen aikaa tuhraantui reilusti yli neljä tuntia. Varsinaisia vaikeuksia ei ollut, touhu vain oli uuvuttavaa. Garmin viihdytti minua alkumatkasta kertomalla, että olin joten uupuneen oloinen, ja että jaksaisin tänään noin 25 km. Loppuaika oli noin 11:20, joka riitti M50 sarjassa ensimmäiseen ja viimeiseen sijaan. Yleisessä sarjassa tulos riitti neljänteen sijaan.

 

Sää: 

Fillaroinnin aluksi lämpötila +20, fillaroinnin lopuksi +31, juoksun aluksi +32 ja lopuksi +26. Tuuli varsin mieto.

 

Viime hetken hankinnat/muutokset kisaan:

- Uusi satula

- Stongaa n 1 cm alaspäin

- Uusi urheilujuoma

- Uusi aerokypärä

Parannettavaa:

Viimeiset 2 viikkoa ennen kisaa keskityin harjoittelun keventämiseen (siis keventämiseen entisestään, enhän normaalistikaan harjoittele, vaan kuljen fillarilla töihin) JA suorituksen aikaisen hiilihydraatin nauttimiseen. 22 min työmatkalla on vaikea treenata hiilihydraattien imeyttämistä ja ainakin se sujui harjoituksissa ongelmitta.Viikonlopun kisan aikana tankkaaminen tökki ihan yhtä pahasti kuin aina ennenkin. Pyöräilyn aluksi sain syötyä ihan hyvin, mutta puolesta matkasta eteenpäin jokaisen suupalan nauttiminen oli työn ja tuskan takana. Juoksun aikana söin suolakurkkuja ja banaania, mutta vauhdin hyytymisestä päätellen sekä neste- että energiamäärä jäi pahasti vajaasti. Jos pystyisi syömään, niin vauhtikin pysyisi yllä.

Turku Challange 2022

 Turun kisa meni hämmästyttävän hyvin ottaen huomioon, että heinäkuun olin saaressa, kuten yleensäkin heinäkuut. Merivesi oli liian kylmää uitavaksi. Heinäkuun treenit koostui viikkoa ennen Turkua olleesta 100 km pyöräilystä ja pari päivää ennen kisaa olleista 800m vetoharjoitteluista. Näillä, ja heinäkuun lepäilyllä puolimatkan loppuaika jäi alle viiden tunnin, mikä minulle on todella kova suoritus. Stubb varasi keulapaikan ja voitti minua puolisen tuntia, joten parannettavaa vielä jäi.

Turun fillaroinnin keskari oli 37 km/h, ihan jees.

Kisko Triathlon 2022

Samaan aikaan Lahdessa käytävä IM-kisa verotti varmaan jonkun verran osallistujia Kiskosta. Sää oli minulle täydellinen, lämpöä 27-30'C ja aurinko häämötti jonkunlaisen usvan takaa. Uintiharjoittelu oli jäänyt kovin vähäiseksi, mutta toki olin jo edellisenä päivänä käynyt heittämässä talviturkin mereen. Uimaveden lämpö n 24, uin sen kelluttavilla housuilla ilman märkäpukua. Tuttuun tyyliin peesailin uinnin läpi, mutta hiukan jäin tavoitevauhdista kun porukka, jossa olin, jätti varmaan 50m raon edelliseen ryhmään. Jos matka oli oikein, niin tahti olisi ollut 1:58, joka on jonkun verran huonompi mihin olen tottunut. Tuttuun tyyliin peesailin rintauinnilla ja välillä hiukan kiskoin kroolin vetoja.

Pyöräily taisi mennä huikean hyvin, vaikkei keskiwatit olleet kuin n 220 W. Nousin pyöräilyssä noin sijalta 30 sijalle noin sijalle 15. Vaihteissa on jotain hämminkiä, isommalle eturattaalla ketju laahaa vaihtajaan kun takana on pieniä rattaita. Vika on ollut koko kevään, vaihtajahäkki on jotenkin saanut siipeensä. Pyöräilyaika melkein 3 minuuttia parempi kuin edellisessä Kiskon kisassa.

Juoksu oli vaikea. Ilmeisesti liian tuhti urheilujuoma aiheutti kylkipistoksen, joka jatkui aina noin 8 km asti. Siitä eteenpäin juoksu helpottui. Varsinkin alussa sykkeet (ja oletettavasti myös vauhti) oli tuon vuoksi normaalia alhaisemmat, lopun sykkeet normitasolle. Aikaa meni vastaavasti melkein 3 minuuttia enemmän kuin viimeksi, tahti about 5 min/km. Loppuaika oli kuitenkin reilun minuutin parempi kuin viime Kiskon käynnillä, joten sikäli pitää olla tyytyväinen. Jotain tarttis edelleenkin tehdä juoksun suhteen.

Forssan Suvi-ilta 2022

 Tehdään nyt joku päivitys tänäkin vuonna...

Kävin ensi kertaa Forssan Suvi-illassa. Matkaksi olin arponut combin, jossa ensin pyöräillään 95 km ja sitten parin tunnin tauon jälkeen juostaan puolimaraton. 

Kyseessä oli ensimmäinen peesivapaa pyöräilykilpailuni, joten aloitin sen varovasti. Alkuun oli parin kilometrin siirtymä auton perässä väljemmille seuduille. Kokemattomuuteni kostautui heti alkuunsa, kun siirtymä olikin aika reipasvauhtinen, joka repi porukan hajalle. Huomasin olevan pääjoukoista selvästi perässä. Aloin runtata porukkaa kiinni kovilla tehoilla ja jonkun ajan päästä saavutin toisena olevan porukan. Yritin saada porukkaa vetämään kiinni myös edellä oleva porukka, mutta kun kiinnostuneita ei ollut, niin minun oli tyytyminen tähän porukkaan. Ryhmä ei todellakaan ajanut optimaalisesti. Alkumatkasta kaikki vetivät liian pitkiä siivuja, ja loppumatkasta vetäjiä ei enää löytynyt. Tein oman osuuteni, otin loppukirin ja tulin tämän porukan toisena maaliin. Ensimmäinen porukka oli ajanut osuutensa noin 20 min nopeammin, varmaan siinäkin olisi pysynyt mukana, jos olisi peesaillut muita. Oman ryhmän keskinopeus oli luokkaa 33-34  km/h ja tehot taisi olla 213W. Sinänsä mielenkiintoista, että aeropyörällä olisin samoilla tehoilla saanut yksinään ajaen ehkä jopa paremman keskinopeuden. Koko pyöräilyn satoi reilusti. Vettä tuli taivaalta ja edellä ajavan renkaasta silmille. Tienpinnasta nousi myös roskia silmiin. Visiiriä en jaksanut laittaa kun sadepisarat olisi haitanneet näkemistä. Onneksi minulla oli lämpimästi päällä, aika moni ajon aikana ja sen jälkeen valittivat kylmää. Ja onneksi minulla oli kuivat vaatteet tauon ajaksi ja juoksuun.

Tauon aikana söin pari kulhollista järjestäjän tarjoamaa makkarasoppaa. Pyöräily tuntui vielä, kun juoksun startti oli. Alku meni mukavan reipasta vauhtia, luokkaa 4:40 min/km. Vähitellen tahti hidastui ja mahassa alkoi kiertää ikävästi. Sen vuoksi en kyennyt enää ottamaan mitään tankattavaa ja reilun kympin kohdalla aloin tosissani miettimään missä kohdin matkaa olin nähnyt bajamajan. Aikanaan bajamaja löytyi n 15 km kohdalta ja se olikin aika lailla viime hetki sen löytämiselle. Räjähtävän tyhjennyksen jälkeen juoksu sujui taas helpommin, ohitin vielä muutaman juoksijan viimeisillä kilometreillä. Juoksun loppuaika n 1:43 oli varsinkin olosuhteet huomioiden hyvä, ja siitä olisi ilman bajamajaa pysähdystä tippunut vielä pari minuuttia pois. Juoksu sinänsä oli ihan kamalaa, koska en pystynyt tankkaamaan matkan aikana ja hiilihydraattivarastot oli pyöräilyn jäljiltä hieman vajaat. Maalissa jouduin palautumaan useita minuutteja suorituksesta (tämä on siis poikkeuksellista, yleensä dieselistä ei saa isoja tehoja joten palautuminen on ollut nopea).

Yllätyksekseni tulokset näyttivät, että minun pitäisi jäädä palkintojenjakoon. Kunnioitettava kolmas sija yleisessä sarjassa! Paremmat palkitut olivat junioreita, joten hieno suoritus seniorilta. Palkintojenjaon jälkeen kävin vielä Vesihelmessä nautiskelemassa lämmöstä. 

Samaan aikaan Haloo Helsinki aloitteli stadionkeikkaansa, johon en siis olisi ehtinyt. Onneksi en ollut saanut hankittua lippuakaan. (Tosin mieluummin olisi hiukan kiirehtinyt ja ollut konsertissa mukana)

Järjestäjille pitää antaa mahtavat kiitokset! Kaikissa risteyksissä oli liikenteenohjaus ja juoksuosuudella oli juoksureitti autotiellä erotettu monen kilometrin matkalta autokaistasta. Myös ensiapupisteitä oli tiheästi juoksureitin varrella. Evästä ja ruokaa sai riittävästi, tosin makkarakeitosta jäi nyt jonkinmoinen epäilys - vielä seuraavanakin päivänä vatsa hiukan kiemurteli.