Tehdään nyt joku päivitys tänäkin vuonna...
Kävin ensi kertaa Forssan Suvi-illassa. Matkaksi olin arponut combin, jossa ensin pyöräillään 95 km ja sitten parin tunnin tauon jälkeen juostaan puolimaraton.
Kyseessä oli ensimmäinen peesivapaa pyöräilykilpailuni, joten aloitin sen varovasti. Alkuun oli parin kilometrin siirtymä auton perässä väljemmille seuduille. Kokemattomuuteni kostautui heti alkuunsa, kun siirtymä olikin aika reipasvauhtinen, joka repi porukan hajalle. Huomasin olevan pääjoukoista selvästi perässä. Aloin runtata porukkaa kiinni kovilla tehoilla ja jonkun ajan päästä saavutin toisena olevan porukan. Yritin saada porukkaa vetämään kiinni myös edellä oleva porukka, mutta kun kiinnostuneita ei ollut, niin minun oli tyytyminen tähän porukkaan. Ryhmä ei todellakaan ajanut optimaalisesti. Alkumatkasta kaikki vetivät liian pitkiä siivuja, ja loppumatkasta vetäjiä ei enää löytynyt. Tein oman osuuteni, otin loppukirin ja tulin tämän porukan toisena maaliin. Ensimmäinen porukka oli ajanut osuutensa noin 20 min nopeammin, varmaan siinäkin olisi pysynyt mukana, jos olisi peesaillut muita. Oman ryhmän keskinopeus oli luokkaa 33-34 km/h ja tehot taisi olla 213W. Sinänsä mielenkiintoista, että aeropyörällä olisin samoilla tehoilla saanut yksinään ajaen ehkä jopa paremman keskinopeuden. Koko pyöräilyn satoi reilusti. Vettä tuli taivaalta ja edellä ajavan renkaasta silmille. Tienpinnasta nousi myös roskia silmiin. Visiiriä en jaksanut laittaa kun sadepisarat olisi haitanneet näkemistä. Onneksi minulla oli lämpimästi päällä, aika moni ajon aikana ja sen jälkeen valittivat kylmää. Ja onneksi minulla oli kuivat vaatteet tauon ajaksi ja juoksuun.
Tauon aikana söin pari kulhollista järjestäjän tarjoamaa makkarasoppaa. Pyöräily tuntui vielä, kun juoksun startti oli. Alku meni mukavan reipasta vauhtia, luokkaa 4:40 min/km. Vähitellen tahti hidastui ja mahassa alkoi kiertää ikävästi. Sen vuoksi en kyennyt enää ottamaan mitään tankattavaa ja reilun kympin kohdalla aloin tosissani miettimään missä kohdin matkaa olin nähnyt bajamajan. Aikanaan bajamaja löytyi n 15 km kohdalta ja se olikin aika lailla viime hetki sen löytämiselle. Räjähtävän tyhjennyksen jälkeen juoksu sujui taas helpommin, ohitin vielä muutaman juoksijan viimeisillä kilometreillä. Juoksun loppuaika n 1:43 oli varsinkin olosuhteet huomioiden hyvä, ja siitä olisi ilman bajamajaa pysähdystä tippunut vielä pari minuuttia pois. Juoksu sinänsä oli ihan kamalaa, koska en pystynyt tankkaamaan matkan aikana ja hiilihydraattivarastot oli pyöräilyn jäljiltä hieman vajaat. Maalissa jouduin palautumaan useita minuutteja suorituksesta (tämä on siis poikkeuksellista, yleensä dieselistä ei saa isoja tehoja joten palautuminen on ollut nopea).
Yllätyksekseni tulokset näyttivät, että minun pitäisi jäädä palkintojenjakoon. Kunnioitettava kolmas sija yleisessä sarjassa! Paremmat palkitut olivat junioreita, joten hieno suoritus seniorilta. Palkintojenjaon jälkeen kävin vielä Vesihelmessä nautiskelemassa lämmöstä.
Samaan aikaan Haloo Helsinki aloitteli stadionkeikkaansa, johon en siis olisi ehtinyt. Onneksi en ollut saanut hankittua lippuakaan. (Tosin mieluummin olisi hiukan kiirehtinyt ja ollut konsertissa mukana)
Järjestäjille pitää antaa mahtavat kiitokset! Kaikissa risteyksissä oli liikenteenohjaus ja juoksuosuudella oli juoksureitti autotiellä erotettu monen kilometrin matkalta autokaistasta. Myös ensiapupisteitä oli tiheästi juoksureitin varrella. Evästä ja ruokaa sai riittävästi, tosin makkarakeitosta jäi nyt jonkinmoinen epäilys - vielä seuraavanakin päivänä vatsa hiukan kiemurteli.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti