Täysmatkalla hyvin mennyt maraton kannusti minua osallistumaan maratoniin myös ilman alla olevia verryttelylajeja. Halusin nähdä mihin aikaan maraton menisi yksinään, ja olisiko juoksuvalmennus jo tehonnut niin hyvin, että maratonin jaksaisi uudella tyylillä ja sen tuomalla paremmalla nopeudella.
Maratoniin harjoittelu jäi aika vähäiseksi, kun muut muka-kiireet eivät antaneet siihen mahdollisuutta. Viikkoa ennen kisaa olleet tehoviikonlopun lenkit ja viikolla suoritettu kevyt testilenkki lupasivat kuitenkin hyvää. Garminin arpoma VO2 kohosi uusiin ennätyksiin ja kello heitti hatusta, että tokihan meikäläinen juoksee maran aikaan 3:23. Tiesin, ettei tämä olisi mahdollista, kun mikään testilenkkinään ei ollut selkeästi alle vitosen kilometritahtia mennyt, mutta haaveilin josko 5:10 tahtia saisi kisassa pidettyä.
Taulukko km-tahdista vs loppuaika
Min/km h:mm
4:49 3:23
5:00 3:30
5:13 3:40
5:20 3:45
Tätä hitaampaan loppuaikaan en uskonut, joten en jatka taulukkoa. Testilenkkien perusteella arvelin pystyväni juoksemaan maratonin 5:20 tahtiin, kuitenkin kun on kyseessä on kisa, niin ei ainakaan huonommin, mieluummin paremmin.
Kisa-aamu valkeni poutaisena ja viileänä. Jo pari viikkoa vallinneet sateet ymmärsivät vihdoin pitää taukoa. Sääennustuksen vastaisesti sade alkoi samalla hetkellä kun starttipaukku tuli ja jatkui koko kisan ajan.
Alkumatkasta seuraani lyöttäytyi maratonharrastaja, joka jutteli mukavia. Hiukan manailin kun en itse päässyt määräämään vauhtia, mutta varmaan alun hiukan verkkaisempi vauhti helpottaisi loppumatkaa. Vauhti oli kuitenkin aika lailla tavoitteeni mukaista n 5:20 tahtia. Noin 15km kohdalla kyllästyin tähän seuraan ja vähän myöhemmin hyppäsin takaa tulevan juoksijan hiukan ripeämpään peesiin. Vauhti parani selkeästi, tosin tiesin ettei koko loppumatkaa jaksa tätä vauhtia. Reilun 20km kohdalla annoin peesin mennä menojaan ja aloin juosta omaa juoksuani. Seinä tulikin sen jälkeen pian vastaan, luokkaa 27km kohdalla. Reidet meni hapoille ja niitä sai siirreltyä eteenpäin lähinnä vain käsien rytmikkäällä liikkeellä, jonka juoksuvalmennus oli opettanut. Äsken ohittamani juoksijat ohittivat minut ja eteneminen oli heikkoa. Onneksi seuraavan kierroksen alkuun oli vielä 5km, niin ehti puntaroida heittäisikö pyyhkeen kehään vai yrittäisikö jolkotella vielä kierroksen maaliin. Nopeus tippui niin surkeaksi ennen seuraavaa kierrosta, etten nähnyt mitään järkeä jatkaa, vaan keskeytin kisan. Kävelemään en ryhdy, eikä juoksemaan pystynyt, viimeisten kilometrien ajat kasvoivat luokkaa tyyliin 5:15, 5:20, 5:30, 5:35, 5:40, ja suunta oli selvä. Sen verran aikatavoitetta on, että mieluummin keskeytän kuin otan loppuajan, johon en ole alkuunkaan tyytyväinen.
Mikä sitten meni vikaan ja missä voi parantaa?
Ensinnäkin olisi pitänyt harjoitella. Uusi juoksutyyli on sen verran erilainen, ettei sillä ollut tullut vielä tarpeeksi kilometrejä. Tankkauksessa ei minusta ollut suurta ongelmaa. Hapenottokyky riitti hyvin tuohon vauhtiin, yleensä se on ollut rajoittava tekijä eikä lihaksisto. Minusta myös tuntui, että juoksuasento pysyi kasassa, enkä romahtanut laahustavaan, vanhaan tuttuun, asentoon. Kaikenkaikkeaan uusi juoksutapa tuntuu hyvältä, mutta hermotus ja suonitus ei vielä ole siinä ihan mukana. Maratonista tulikin hyvä kolmenkympin lenkki. Aika paljon on vielä tehtävää, että triathlonin vikana lajina pääsisi 3:40 aikaan, pelkkä maraton pitäisi sitten varmaan mennä aikaan 3:25. Treenipainotusta pitäisi siis siirtää vielä enemmän juoksuun.
Disclaimer: milläs siirrät painotusta, koska nyt en katso treenaavani; fillarilla tulee kuljettua töihin ja kerran viikossa on kiva käydä polskimassa. Ainoa laji, jota jo nyt harjoittelen, on juoksu.
