maanantai 20. elokuuta 2018

Huippukuntoa vai ylikuntoa?


Vuoden pääkisaan on vajaa viikko, joten pieni päivitys fiiliksistä ja harjoittelusta lienee paikoillaan. Vaikkei lahjoja olekaan, niin kilpailuvietti on kuitenkin ankara. Senpä vuoksi koko talvi onkin mennyt pohtiessa millä keinoin aikaa saisi viime vuoden kisasta parannettua. Selkein parannuskohde on juoksu. Niin se vain on, vaikken haluaisi.

Kevätpuolella tein Garminin sivuilta ladattua olympiamatkan harjoitusohjelmaa päättyen Kiskon triathloniin kesäkuun lopussa. Sen jälkeen päätin keskittyä vielä enemmän juoksuun, ja koska Garminin sivuilta ei voinut ladata täydenmatkan triathlonia, niin valitsin ohjelmaksi maratonin ja päättymispäivän Estonia Triahloniin. Heinäkuussa tuttuun tyyliin kaikenlainen harjoittelu jäi suorittamatta, lämpimissä vesissä kelpasi polskia, joten uintikertoja tuli päivittäin useita, mutta uintimetrejä niukalti. Pyörän kaivoin esiin Kukkia-triathlonia edeltävänä päivänä, joten heinäkuun pyöräilykilometreiksi tuli aika tarkkaan 100km. Hölköttelyä tuli sentään suunnilleen kerran viikossa.
Niinpä kun arki koitti elokuussa, niin harjoitusohjelma olikin ankara. Siis juoksun osalta. Garminin ohjelmassa oli viikoittain yksi pitkä lenkki (jopa 2,5h), yksi vetoharjoitus ja yksi kevyt lenkki. Heinäkuun treenitauon jälkeen, vielä lämpimissä säissä, pitkät lenkit tuntuivat aika pitkiltä. Vetoharjoittelukaan ei muodostunut suosikikseni, mutta positiivista oli, että nämä edellä mainitut kevenivät loppua kohti.
Sykkeessä tapahtui myös äkillinen droppaus toistaiseksi tuntemattomasta syystä. Aiemmin Z2 tahti oli n 5:55 tahtia ja Z3 n 5:35 tahtia. Droppauksen vuoksi taannoin kun ohjelma edellytti Z3 tahtia, niin sitä saikin kipittää ihan tosissaan, jotta sykkeen sai tavoitealueelle. Nopeudet piti nostaa n 30s/km aiempiin suorituksiin verrattuna, joten jotain outoa on tapahtunut sykkeessä. Alkuun tietenkin luulin, että kyseessä oli joku yksittäinen kehon uupumistila, mutta tila jäikin näköjään krooniseksi. Garminin arpoma VO2 tietenkin tykkää tällaisesta, kun vauhtia on mutta ei sykettä, joten se arpoo tällä hetkellä huikean korkeita VO2 arvoja ja niiden perusteella laskettua maraton-vauhtia (lähelle cooper-vauhtia... vaikka muistaakseni maraton on hiukan pidempi kuin normi-Cooper?). Eiköhän tuon viikonlopun kisan jälkeen sitten selviä onko kyseessä huippukunto vai ylikunto.

Uinti on huolestuttavalla tolalla. Kävin hallissa uimassa kilometrin ja se vei yli minuutin enemmän aikaa kuin normaalisti. Eikä se normaali ole 16min... niinkuin pitäisi.
Pyörällä on elokuussa tullut ajettua muutama 50km lenkki, muut ajot on ollut työmatka-ajoa, syyspuolelle ei nyt ehtinyt saada yhtään pitkää lenkkiä ennen viikonlopun kisaa. Joku pidempi lenkki olisi varmistanut tavoitetehotason, mitä lähteä hakemaan, mutta kun parempaakaan tietoa ei ole, niin lähdetään hakemaan 170W keskitehoa. Nopeutena siitä pitäisi tulla 35km/h.

Summa summarum:
Oletan, että juoksussa olen tänä vuonna viime vuotta nopeampi, ellei sitten huippukunto olekin ylikuntoa.

Aikatavoite:
Uinnissa oli viime vuonna niin hyvä peesi, etten uskalla enää laskea yhtään aikaparannusta uintiin. Pyöräilyssä simahdin viimeksi, joten jos sen vältän, niin 5min olisi mahdollisuus parantaa. (Entäs umpikiekon tuoma etu? Kai silläkin investoinnilla saa muutaman minuutin säästettyä? Vai jätetäänkö se hyöty juoksun parempiin voimiin?) Juoksussa olisi varaa parantaa vaikka kuinka, mutta tuskin se viimeisenä lajina menee ihan yhtä hyvin kuin harjoituslenkit, mutta tavoitteena olisi 20min aikaparannus (aikaan 3:50). Eli teoreettinen parannus aikaan, jos kaikki menee nappiin, olisi 25min, mutta enemmän realistinen olisi 15 min (eli 10:30). Tosin tulee aika olemaan mikä hyvänsä, niin jos se on parempi kuin viime vuonna, niin olen tyytyväinen, koska ikää on enemmän :)

Ja vielä kerran oletetut ajat:
uinti 1:17
pyöräily 5:07
juoksu 3:50
vaihdot 5-6 min
Yhteensä näistä ei tule kuin 10:20, mutta niin kovaan aikaan en usko, haaveena siis
10:29:59. 😃


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti