Kuten edellisistä postauksista on käynyt ilmi, niin tämän vuoden täysmatkalla lähdin rinta rottingilla keräämään mainetta, kunniaa, mitaleja ja huomionosoituksia. Ihan näin ei mennyt. Tai tullut, miten sitä pitää sanoa.
Uinti meni viime vuotisella taktiikalla, viime aikoina on kroolatessa tullut kramppeja, niin en pitänyt mahdottomana, että vaihtaisin sammakkoon kesken matkaa. Alkuun siis kroolaamalla. Neljännesmatkan jälkeen jäin kuikuilemaan mitä ihmettä edellä menijät puuhaavat, tai siis mihin suuntaan ovat menossa ja missä poijut lienevät. Tähystin muutaman vedon ajan sammakkoa uiden, mutta kun huomasin, että pysyn ryhmässä näinkin, niin uinkin jonnekin 3200m asti sammakkoa. Oli mukava uida peesissä, katselin pohjan kasvillisuutta, poijuja ja tietenkin edessä pöristelevän kroolaajan varpaita. Peesistä oli ihan mieletön etu, ajoittain kiskaisin vedon vain joka kolmas sekunti. Kuten viime vuonnakin, kyllästyin lähempänä maalia peesaamaan ja kroolasin ohi. Aikaa meni yllättävän vähän, tahti oli, jos matkan mittaus järjestäjän toimesta pitää paikkansa, 1:55 min/100m, joka on huomattavan paljon nopeampaa kuin sammakko normaalisti. No, tällä tavoin muiden työtä hyväksikäyttäen tulin uintiosuudelta ylös pari minuuttia viime vuotista nopeammin.
Pyöräilyn olin ajatellut ajaa 170W keskiteholla, koska ennen kesälomia tehdyt pitkät pyörälenkit oli heikolla tankkauksella, liikenteen seasssa ja mäkisillä teillä (siis Estoniaan verrattuna) ajettuna mennyt 170-180W tehoilla, 135 sykkeellä. Aika nopeasti kävi ilmi, ettei tunny hyvältä. Syke nousi 155 bpm, mikä ei nyt sinänsä ole vielä kohtuutonta, mutta aiempaan verrattuna (135bpm) huomattavan korkea. Jatkoin minkä jaksoin, mutta 60km kohdalta eteenpäin kävi ilmi, etten pysty ajamaan edes 170W tehoilla. Kokemus oli järkyttävä, koska pyöräilyn piti olla vahva lajini. Sinnittelin maaliin asti vaikka matka 60-130 km välillä oli pitkä. Loppua kohti aina helpottaa, kun tietää että kaikki loppuu aikanaan. Loppujen lopuksi pyöräilyn keskiteho (163W), aika (5:12) ja keskinopeus (34,2) olivat tismalleen samat kuin vuotta aiemmin. Keskisyke oli loppujen lopuksi 6 bpm alhaisempi kuin viime vuonna (144 vs 150). Ehkä umpikiekon ja lievästi aerodynaamisemman ajoasennon tuoma etu näkyi alhaisempana sykkeenä ja työmäärä (eli watit) myös, vaikka tehomittari tismalleen samaa keskitehoa näyttikin. (Tehomittarille veikkaisin 5% tarkkuutta hyväksi.)
Juoksuun oli ladannut suurimmat tulosparannusodotukset. Juoksi lähtikin erittäin reippaasti liikkeelle. Ajattelin juosta sen sykealueella Z3, ja mieluiten keskellä sitä, käytännössä tarkoittaa jotain 155bpm sykettä. Olin liki 30 km testilenkeillä testannut, että jaksan pitää sen ongelmitta. Ekat kilometrit menikin huimaa 5:00-5:10 min/km vauhtia. Tuntui hyvältä. Matkan taittuessa km -vauhdit alkoivat hiipua tasolle 5:30. Sekin on loistanopeus minulle, joten hyvin meni. Sitten alkoikin taas normaalit pitkän kisan ongelmat. NÄLKÄ! Minua paremmin tuntevat henkilöt tietävät, että olen erittäin hyvä syömään. Henkilökohtaisen huollon kanssa tuli pieni kommunikaatiokatko, josta syystä jäin ilman evästä kierroksen ajaksi. Juoksu muuttui välittömästi kävelyksi, kun energiat putosivat alas, keskimääräiset nopeudet nousi 6:00 tasolla. Kun evästä taas sai, niin 20s lähti km-ajoista pois. Ihan loppua kohti 6:00 nopeudesta tuli standardivauhti, keskitahdiksi 5:45 min/km ja 4:01 maratonin ajaksi. Juoksussa oli positiivista, että se kulki nopeaa vauhtia kohtuullisella sykkeellä kun vain evästä oli elimistössä. Viime vuoteen verrattuna 15s/km nopeampaa vauhtia samalla sykkeellä!
Koko skaban loppuajaksi 10:35, joka oikeutti ikämiehissä toiseen sijaan ja koko porukassa 6. Porukkaa oli tapahtumassa varsin vähän, Tallinnan IM oli selvästi vienyt osallistujia, varsinkin kovia sellaisia, olisko nelisenkymmentä tullut maaliin saakka.
Evästykseen pitää löytää ratkaisu. Siis sellaisen evästyksen, joka pysyy sisällä ja jota pystyy syömään matkan aikana. Pitkät matkat ei sinänsä tunnu rasittavan, kunhan vain ruokaa on. Millään sokerilitkuilla en kymmentä tuntia pärjää.
Pyöräilyssä tuntuu ihmeelliseltä, että testilenkit olin vetänyt ihan ongelmitta vähillä eväillä ja nyt hyydyin paljon normaalia aikaisemmin evästyksestä huolimatta. Ja tosiaan, kesäkuun lenkkiin verrattuna syke oli 10-15 pykälää korkeampi niin kauan kun vain jaksoin 170W tehoja pitää. Pitää käydä vielä suurennuslasilla datoja läpi, ovatko lenkit sittenkään vertailukelpoisia.
Täydennetty edellistä: Ei ole löytynyt syytä miksi kesäkuussa kulki 180W/135bpm, mutta nyt vain 163W/144bpm. Kesäkuussa oli vain yksi välipäivä muusta pyöräilystä ennen pitkää lenkkiä, nyt palautumisaikaa oli runsaasti. Kisaa edeltävän viikon nukuin huonosti, mutta ei kelpaa selitykseksi. Tietenkin alla oleva uinti vaikuttaa, mutta ei sen olisi pitänyt vielä 60km kohdalla vaikuttaa. Liian heiveröinen aamiainen?
Ensi kesänä sitten tavoitteeksi puolimatka alle 5h!
Paluu täysmatkoille seuraavassa ikäluokassa, tai sitten jos on jotain hauskaa tarjolla, kuten 3 täysmatkaa peräkkäisinä päivinä tmv.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti