Täysmatka!

No niin, viime syksynä alkanut projekti triathlonin täysmatkaa varten on nyt suoritettu kunnialla loppuun. Tässä kattava kisaraportti. Tapahtumapaikkana oli Estonia Triathlon, hiukanTallinnan eteläpuolella.

Kisaan liittyvä informaatio on oli pääsääntöisesti selkeää, mutta muutamat epäselvät asiat oli harvinaisen hankala selvittää. Näistä kuitenkin selvittiin ohjeella "asioilla on tapana selvitä". Seuraaville tiedoksi: T2 säkin voi jättää uinnin lähtöpaikkaan, se osaa sieltä kulkeutua oikeaan paikkaan. Toinen ohje, T1 säkki on tosi pieni sulloa märkäpukua. Suosittelen omaa säkkiä, johon laittaa kisanumeron. Itse tein niin, että olin piilottanut oman säkkini virallisen säkin sisään, niin sitten säkit roikkuvat kauniisti ja samanlaisina orrella, mutta vaihdon yhteydessä sulloin märkkärin sitten siihen isompaan säkkiin. Varmaan ainakin 20s säästö.

Uinti tapahtuu sorakuopassa, johon on syntynyt hieno uimalampi. Uskoisin, että se normaalikesinä lämpenee varsin voimakkaasti, nyt vesi oli virallisen mittauksen mukaan 19'C, mutta lämpöisemmältä se tuntui, uidessa melkein tuli lämmin. Kierroksia uidaan kaksi.

Normaalisti olen kärsinyt kroolia uidessa krampeista noin puolestatoista kilometristä eteenpäin. Sen vuoksi olin jo etukäteen päättänyt, että uin aika paljon sammakkoa, koska siinä krampit eivät ole yleensä vaivanneet, enkä hirveäsi edes hyödy kroolista. Kun starttipaukku tuli tasan klo 8 ryntäsin tietenkin muiden mukana polskimaan veteen. Aikani kroolia kauhottuani (n 300 m) totesin, etten oikein pysy suunnassa ja samaten olisi hyvä tähystää myös poijuja. Vaihdoin sammakkoon ja jättäydyin jonkun uimarin peesiin. Uiskentelin siinä kaikessa rauhassa ja sen seurauksena tipuin kyydistä, mutta vaihdoin sitten toisen uimarin peesiin. Tämä kaveri osasi uida varsin suoraan, joten ajattelin että uidaan perässä, niin pysyy nopeus kohtuullisena, eikä mene homma liian raskaaksi. Seurasin tätä kaveria lähes loppuun asti. Viimeisen n 500m kohdalla vaihdoin takaisin krooliin ja yritin pitää suunnan suunnilleen oikeana. Vedinkin nopeasti eroa tähän kaveriin ja melkein jo ajattelin harmitella, että kroolilla olisin ollut nopeammin perillä. Lohduttauduin ajatuksella, että on tässä vielä yli 10h päivää jäljellä. Uintiajaksi tuli loppujen lopuksi 1:17, mikä on hiukan normiuintinopeutta 2:00min/100m hitaampi, mutta toisaalta en kyllä ollut käyttänyt voimiakaan yhtään. Sammakon hyviä puolia...

Sää oli harmaa ja uidessa oli tullut vettäkin aika rajusti, välillä niin paljon ettei poijuja nähnyt. Laitoin pyöräilyä varten hihattoman tri-paidan päälle pyöräilypaidan ja hanskat kouraan, mistä sitten myöhemmin kiittelin itseäni, kun pyöräilyosuudellakin vettä tuli taivaan täydeltä. Ei pitkään, mutta niin pitkään, että olisin kyllä jäätynyt ihan täysin. Meikäläisellä ei oikein lämmöntuottoa ole. Ja vaikka sää sitten selkenikin ja lämpötila nousi hetkellisesti jopa lukemaan 23'C, niin ei minulla oikeastaan liian kuumakaan tullut. Pyörän mittarin mukaan ilman lämpötila vaihteli kisan aikana 16...22...19'C.

Olin edellisenä viikonloppuna ajanut 160km testilenkin n 170W keskiteholla. Päättelin, että kisaan voi lähteä tavoittelemaan 180W tehoja. Ajoin niillä tehoilla ja imuroin geelejä 3kpl tunnissa urheilujuoman kera. Harvakseltaan katselin keskinopeutta, joka pyöri jossain 37km/h hujakoilla. Alkuun menikin hyvin, mutta kello 12:01 aiemmin niellyt liemet alkoivat kuplia takaisinpäin. Tämän seurauksena pystyin nielemään geelin tai urheilujuomaa seuraavan kerran ehkä tunnin päästä, siitä eteenpäin ehkä 40min välein. Seuranneesta tankkaustauosta seurasi ikävä uupuminen, kun energiavarastot vajusivat. Jostain n 120km eteenpäin pyöräilytehoni alkoi pudota, ensin tasolle 150W ja jostain 160km eteenpäin säälittävät 130W. Keskitehoiksi tuli 163W ja normalisoituna 170W. Harmittaa, koska viikkoa aiemmin olin saanut paremmat tehot imemällä geelejä rauhallisempaan tahtiin. Vikalla kierroksella (reitillä ajettiin 8 kierrosta 20km rundia, alussa ja lopussa n 10km siirtymät) oli myös aika jännittävä sääilmiö. Etelään ajettaessa oli hirmuinen vastatuuli, ajonopeus 24km/h ja paluumatkalla nopeus yli 40km/h, vaikka pyöräilytehot oli tosiaan jo syöty ja taulussa n 120W. Fillaroidessa mun tubeless-renkaista pihisi täyttömössöä pihalle ainakin kolmeen otteeseen. Kolmas vuoto kesti aika pitkään paikkautua, mutta onneksi sentään lopulta. Siinä vaiheessa oli n 20km matkaa jäljellä. Alkumatkasta mun CO2 venttiilini oli lentänyt kartanolle, joten lisää painetta ei ollut mahdollista saada. Kyllä renkaalla vielä ajoi, mutta oikeastaan vasta liikenneympyrään ajaessa tajusin kuinka alhaiset paineet siinä oli. Onneksi sillä nilkutti vaihtoon asti, enkä voi laittaa renkaan tyhjenemisen piikkiin kyllä mitään. Tankkauksessa oli ongelma, olisi pitänyt ottaa verkkaisempaan tahtiin, tai harjoitella etukäteen sokerilienten syömistä tuota tahtia. Pyöräilyn aika oli n 5:13, eli jäi alle 35km/h. Hyvä aika silti, ei tässä mitään urheilijoita sentään olla. Työmatkaahan minä ajelen...

Onneksi maraton juostaan eri lihaksilla kuin pyöräily, vai mitä? Ainakaan kohtuullisesta fillarikilometrimäärästä ei ole ollut mitään iloa juoksun suhteen, joten olen päätellyt asian olevan näin. Sen vuoksi en myöskään säästellyt mitään fillaroidessa, voimat vain loppui siinä lajissa ja lähdetään puhtaalta pöydältä juoksuun.

Juoksu kyllä etukäteen hirvitti eniten. Kertaakaan en ollut juossut maratonia, pisin lenkki 24km ja pisin päivässä juostu matka 32km. Näillä referensseillä sitten taittamaan matkaa. Reitti oli kahdeksan kierrosta. Eka kymppi meni helposti, seuraavastikin kierroksesta selvittiin. Neljännen kohdalla tuumailin, että jos tämä olisi puolimatka, niin hommahan olisi valmis, oikeastaan ei tuntunut lainkaan pahalta. Kaikissa lajeissa puolimatka on minulla aina pahin. Niin nytkin, henkisesti, mutta tällä kertaa myös fyysisesti. Olen nimittäin ihan hyvä syömään, ja kun lounas jäi välistä ja iltakin oli jo pitkällä, niin nälkä oli hirmuinen. Se vähän latisti fiilistä, mutta onneksi löysin tankkauspaikalta banaaneja, ja kolmen kierroksen ajan niitä tankaten vatsan kurniminen alkoi hellittää. Ennen banaaneja olin napannut leipää, mutta siihen olin tukehtua, kun ilmeisesti en myöskään pystynyt juomaan tarpeeksi. Viiden kierroksen jälkeen aloin huijata itselleni, että vain kaksi kierrosta jäljellä. Siitäkin selvisin. Kuudennella kierroksella huolestuin (siis n 30km kohdalla), että nyt alkaa maraton, ymmärtääkseni vaikeudet alkaa 30km kohdalla. Minulla tuntui juoksu edelleen kulkevan ja nyt kun oli oikeasti enää vain kaksi kierrosta jäljellä, niin hommahan meni henkisellä tasolla jo tuulettamiseksi. Viimeisellä kierroksella ei todellakaan ollut haikeita fiiliksi lopettaa juoksua ja 40km kohdalla aloin uskoa, että pääsen maaliin. Ja näin tapahtuikin! Loppuaika oli oman mittapuuni mukaan huikeat 10:45, ja maratonin aika 4:10. Olin haaveillut hiukan yli 11 tunnin ajasta, ja kun se jäi vielä noin paljon vajaaksi, niin olen ihan supertyytyväinen loppuaikaan. Huonohan sitä on parantaa, eikä sillä sijoituta kärkeen tuloksissa, mutta ihan loistava. Viime vuonna Turussa puolikkaaseen meni n 5:15, joten ei tuossa ole kuin vartti extraa jos Turun ajan kertoo kahdella. Tokihan Eesti Triathlonin reitti on kevyt, mutta ei Turkukaan raskas ole.

Mikä tähän tulokseen auttoi? Ensinnäkin henkilökohtaiset kannustusjoukot olivat varmasti juoksuradan meluisimmat ja innokkaimmat ja parhaat. Kannustajat siirtyivät reitin varrella aina paikasta toiseen, joten joka kierroksella sai kahdet kannustukset omilta joukoilta, ja toki reitin varrella oli muitakin erinomaisia kannustajia, erityismainnan saavat "lainaamani" kannustajat, sekä eräät liettualaiset, jotka kannustivat mahtavasti. Juoksuradan varrella oli myös eräs pikkupoika kastelemassa juoksijoita puutarhaletkulla. Sekin oli hauskaa ja hyödyllistä. 

Haluan myös uskoa, että vältin krampit käyttämilläni tuotteilla: Lidlin urheilujuoma, Dexalin geelit ja tärkeimpänä Himalajan ruususuola. Suolalle osoittautui litteä piilarirasia käteväksi säilytysastiaksi. Nappasin suolaa muutaman kerran, kun krampeista alkoi olla ensioireita. Ja siis tosiaan, ei yhtäkään kunnollista kramppia matkan aikana tai sen jälkeen.