Kisan loppukaneetti, krempat ja kolotukset

Fiilikset kisan jälkeen. 

Entäs kisan jälkeen fiilikset? Sanotaan näin, että onhan se rankka päivä. Pyöräily on jo melkein lopussa, kun päivä on vasta puolessa. Toisaalta maalin päästyäni olen hämmästynyt miten vähän kroppa on kärsinyt täysmatkasta. 

Fiilikset päivää kisan jälkeen. 

Polvet on hiukan kipet, jalanpohjissa on rakkoja, mutta oikeastaan mikään lihas ei ole kipeä, uimaan tai kevyelle pyörälenkille voisi jo lähteä, mutta rakkojen takia kävely tai juoksu ei nyt huvita. Täysmatkassa on se hyvä puoli, että täysiä ei tarvitse mennä hetkeäkään. Matkaa kyllä riittää ja päivä on pitkä. Unohdin kisaraportissa mainita, että vettä tosiaan tuli niin paljon, että kengät ja sukat olivat ihan litimärät pyöräillessä. Juoksuun vaihtaessa minulla oli vaihtosukat bägissä, mutta kun kassi oli ollut ulkona sateessa, niin ajattelin että mitä turhia vaihtamaan toisia märkiä sukkia jalkaan laittaakseen märät lenkkarit jalkaan. Toivoisin, ettei kuivissa kengissä ihan noin paljoa rakkoja ja vesikelloja varpaisiin tulisi.

Fiilikset 2 päivää kisan jälkeen:

Jalkapohjien rakot on jo laskeneet niin, että kävelemään pystyy ainakin normaalit vähäiset kävelyt mitä päivään sisältyy. Tarkemmalla tutkimisella rakkoja löytyi aika lailla, lähes kaikissa varpaissa on jonkun sortin vesikello viereisen varpaan suuntaan. Ainakin yksi kynsi tulee irtoamaan, mutta koska tämä tapahtuu jo puolimatkallakin, niin lisätappioita ei täysmatkasta syntynyt. Lihaskipuja ja muita kolotuksia olen yrittänyt kehostani kuunnella, mutta joko niitä ei ole tai sitten peittyvät normaalien iän mukanaan tuomien kolotusten alle.

Lähdin fillarilla töihin, eikä matka tuntunut sen kummoisemmalta kuin yleensäkään. Nämä varmaan osoittavat sen, että löysäilin triathlonissa ja kovempaa olisi pitänyt mennä.

Oletin tosiaan, että jonkinmoinen pitkä palautuminen olisi ollut tarpeen. Ilmeisesti reissun euforia on yhä päällä, ja epärealistiset kuvitelmat itsestä yhä ilmassa. No, katson vielä päivän tai pari ennen kuin postaan tämän, ties vaikka mieli muuttuisi ja joutuisi ottamaan sanansa takaisin. Mutta huom: en suostu lähtemään triathlonin triplamatkalle! En! En suostu!... pikkuisen kyllä tekisi mieli, mutta juoksu on liian pitkä. Uskoisin, että 540km pyöräily vielä menisi.

Fiilikset 3-4 päivää kisan jälkeen.

Vieläkään ei ole tullut mitään kisaan liittyviä vaivoja. Ihme juttu. On se kuitenkin aika pitkä sessio. Nyt ajatukset on oikeastaan siinä, pitäisikö jonkinlaisen treenitauon, ja minkälaisen ja miten sitä valmistautuisi ensi vuoden kisaan. Ainakin tällä hetkellä sama kisa kuulostaa houkuttelevalta, mutta jos täysmatkaa varten ei ehdi treenata, niin siellä voi ajaa myös esim 100km time-trialin. Tapahtumassa on erimittaisia uinti, juoksu ja pyöräilykisoja, joten eiköhän sieltä joku sopiva löydy.