Aeropyörän hankinta

Nyt kun kesän trianhlonkausi alkaa olla kaikilla jo takanapäin monen mieleen on hiipinyt, josko aikaa parantaisi kalustoa parantamalla lisätreenin sijaan. Onhan se epäreilua kun aeropyörät viilettävät oikealta ja vasemmalta ohi kaverien näyttäessä lähinnä nautiskelevan maisemista ja piknik-eväistä aerorakettiensa päällä. Itselläni on pari kautta ollut aeropyörä, joten kommentit perustuvat siitä saatuihin kokemuksiin.

Mikä sitten pyörän etu on? Tein ennen omaa ostopäätöstäni muutamia testipätkiä vuorotellen hyvin rullaavalla cyclolla aerotangoilla ja "oikealla" aeropyörällä. Tein laskelman, jonka perusteella aeropyörä on normaaleilla ajonopeuksilla (~33km/h) vakiovanteilla n. 6,5% nopeampi kuin vertailu-cyclo. Ostin aeropyörän ja siihen 55mm hiilikuitukiekot. Fillarista piti tulla puolimatkalla noin kymmenen minuutin etu, kiekoista vähän lisää. Budjetoin siis noin 15min parannuksen vain pyörään investoimalla. Aeropyörän ensimmäiset testilenkit kieltämättä olivat vakuuttavat. Hyvässä myötätuulessa Porvooseen ajaessa jollekin yli 10km Strava-etapille tuli keskinopeudeksi yli 40 km/h. Normipyörällä tähän ei olisi mitään mahdollisuuksia.

Ensimmäinen puolimatkan kisa Turussa meni 35km/h keskinopeudella, joten pyörä melkein tarjosi sen mitä olin odottanutkin. Tällä perusteella on siis itsestään selvää, että aeropyörään kannattaa investoida jos kaipaa vauhdinhurmaa ja rahalla saatavaa ajansäästöä kisoihin. Normicyclocrossarini hyytyy noin nopeuteen 36 km/h, sen kovempaa se ei oikein kulje. Aeropyörällä tällainen kynnysnopeus on korkeampi, sanoisinko mutuna 40 km/h. Paremmissa nopeuksissa etu aeropyörän eduksi kasvaa, mutta ainakaan taajama-alueella etua ei ole, kun ajonopeus jää lähelle kolmeakymppiä. Sivuhuomautuksena: suuri nopeusetu on ihme juttu sinänsä, kun fillarin osuus kuskin+fillarin poikkipinta-alasta on pieni. Taitaa se etu sittenkin tulla aerodynaamisemmasta (=epämukavammasta) ajoasennosta ja paremmasta muotokertoimesta, mutta ei nyt välitetä näistä faktoista, koska tarkoitushan on saada perusteluja aeron ostoon, vai mitä?

Sitten niihin huonoihin puoliin. Aeropyörän käytettävyys on varsin huono. Esimerkiksi taajama-alueella, jossa muuta liikennettä pitää varoa ja on kanttikivien ylityksiä, aeropyörä on hitaampi kuin normaali cyclocrossarini. Aerossa pitää kalliita hiilikuituvanteita varoa ja pelkästään jarruttaminen kirpaisee rinta-alasta, koska jarrupalat syövät hiilikuitua vanteista. Ehkä vähän, mutta kuitenkin. Alumiiniset vanteet tai edes vannekehä olisi huolettomampi, puhumattakaan levyjarrullisesta pyörästä. Hiilarivanteet, joissa on alumiinen jarrukehä, ovat painavammat kuin pelkästään hiilikuidusta valmistetut. Ja levyjarrulliset fillarit ovat painavampia kuin perinteisellä vannejarrulla varustetut, eli tässä pitää taas tehdä trade-offia painon ja lompakon kevenemisen suhteen. Jos hinnoista puhutaan, niin hyvälaatuinen n. 1,5kg normikiekkosetti maksaa n 400 eur. Jos halutaan vaikka 55mm hiilikuitusetti, joka painaa suunnilleen saman, niin hinta on helposti kolminkertainen. Painoa tuntuu tulevan profiilin syventyessä, joten hinta nousee ellei halua painon nousevan. Sama painon kertyminen koskee itse fillaria. Aerodynaamiset muodot näköjään tarkoittavat lisäpainoa maantiepyörään verrattuna. Teoriassa keveydestä ei tarvitsisi maksaa aeropyörässä, koska radat perinteisesti ovat varsin flatteja. Käytännössä näin ei ole, keveydestä kannattaa maksaa. Jos vanteisiin tai pyörään kertyy painoa, niin mäet muuttuvat raskaiksi, ja vaikkei kisoissa mäkiä olisikaan, niin fillarin muutenkin vähäinen harjoituskäyttö jää vieläkin vähäisemmäksi jos normipyörä kiipeää mäet aeroa rivakammin.

Aeropyörän litteät muodot tekevät lähes mahdottomaksi tavaroiden kiinnittämisen pyörään. Tämä taas vaikuttaa fillarin normaalikäyttöön. Ellei pyörälenkille saa välttämättömiä renkaanvaihtotarvikkeita, varavaatteita ja eväitä helposti mukaan, niin lenkki jää joko tekemättä, tai sitten sen ajaa sillä normipyörällä, johon ne saa mukaan. Edellä mainituista johtuen aeropyörän käyttö jää hyvin vähäiselle, muutamaan kisaan ja niitä edeltäviin harjoituslenkkeihin. Siitä taas herää kysymys, kannattaako aeropyörään uhrata esim 3000 eur, kiekkoihin 1500 eur, pullotelineisiin, satulaan, ym 400 eur, tehomittariin 1300 eur jos pyörällä ajaa vuodessa pari harjoituslenkkiä ja pari kisaa. Tämä päätös sitten tietenkin riippuu lompakon paksuudesta, säilytystilojen riittävyydestä ja myös siitä paljonko näitä on valmis uhraamaan muutamaa sijaa parempaan loppusijoitukseen kisassa. Jos taistelee pikkukisassa sijoista 20-25, niin selvähän se on, että uhraus kannattaa tehdä päästäkseen sijalle 17!? Ja saattaa puolisollakin olla mielipiteitä harrastukseen sijoitetuista euroista, niin kuin muka lapselle pitäisi ostaa uusi pyörä, tai vastaavaa.

Jos lompakko kestää, niin itse näkisin aeropyörän harrastuksena. Järkeä siinä ei ole, mutta mukava harrastus. Sen vuoksi rungon pitää olla itselle mieluinen, koska kaikkia muita varusteita voi sen jälkeen päivittää, jolloin hankintaa saa jaettua useammalle vuodelle. Ja kun runkoon on tyytyväinen, niin hankinnan voi mielessään kuolettaa 20v ajalle; tuskinpa aerodynamiikka tai materiaalit tuossa ajassa niin paljoa kehittyvät, että pyörä pitäisi uusia (muusta syystä kuin lompakosta pursuavista seteleistä). Kiekot ja muut voi sitten uusia tiheämmin. Jotain speciaalia fillarissa toki saa olla, jos näin turhaan hankintaan päätyy. Itselläni ne oli sähkövaihteet. Sähkövaihteet toimivat kuin unelma, ja niin kauan kuin toimivat, ovat todella ihanat. Sitten kun ongelmia ilmenee, niin varmaan pitäisin perus-vaijerivaihteita kivempana, koska niihin saa varaosia suunnilleen lähi-Prismasta. Voisin kuvitella, ettei sähkövaihteiden varaosat ole ihan ilmaisia, ainakin uutena maksavat maltaita. ...Eli täydellisesti sopivat aeropyörään!