Perinteisesti kisaohjelmaani kuuluva Estonia triathlon kärsii osallistujakadosta. Selvähän se on, että 170 km Tallinnasta oleva kisapaikka on "hiukan" syrjässä keskellä Viron ihastuttavaa maaseutua. Laitetaan tähän nyt muutama yleisinfo tapahtumasta:
- järjestelyt on toimivat, mutta ei tietenkään finntriathlonin tai vastaavien isojen organisaatioiden tasalla
- suuren tapahtuman tuntua, koska dronet ja TV-kamerat kuvaavat ja järjestelyt on upeat, vain osallistujat puuttuu
- osallistujia on vähän, joten podiumille on helppo päästä. Usein siihen riittää luokassaan maaliintulo
- majoituspaikkoja löytyy nihkeästi, mutta löytyy kuitenkin
- omat varustesäkit, uimalakit ym mukaan.
- Asfaltti on karkeaa, tehty kippaamalla pikeä maahan ja sen päälle jyrätty sormenpään kokoista kiveä. Oikeilla rengaspaineilla (joita en tiedä) saa optimaalisen vierintävastuksen.
- Itse tykkään sikäläisestä seudusta ja ihmisistä ja nyt kisajärjestäjätkin ovat jo tulleet tutuiksi.
Uinti:
Uinti alkoi sankassa sumussa. Kylmä yö oli nostanut veden pintaan sumua, eikä se uinnin aikana hälvennyt. Ensimmäisellä kierroksella uidessa poijulta näki aina seuraavalle, joten vain kääntöpaikan poijun tsekkaus oli oleellista. Toisella kierroksella sumu tiheni, joten kun startin kohdilta käännyin uudelle kierrokselle piti oikein rannan suunnasta päätellä mihin suuntaa piti lähteä. Aurinko häämötti sumun läpi, joten suunnan pystyi pitämään, mutta siitä ei ollut varmuutta oliko se oikea. Uin rintauintia, jotta pystyin tähystämään paremmin ja onneksi poiju tulikin sumun keskeltä näkyviin. Seuraavien näkeminen olikin hiukan helpompaa, koska olin auringon avulla saanut suunnan varmistettua. Enää oli viimeisen poijun tunnistamisen vaikeus, tällä kertaa olisin todella toivonut sen olevan eri värinen, jotta sen olisi tunnistanut helposti. Paluu-uinti oli myötäaurinkoon ja siihen suunta poijut näkyivät hyvin.
Tällä kertaa en peesannut ketään, kun peesattava porukka ui niin hitaasti, että päädyin heidän edelleen. Edellä tietenkin oli parempia uimareita, mutta heidän kiinnisaamisensa oli mahdoton urakka. Veden lämpötila virallisen mittauksen mukaan 23, kellon mukaan 22. Niin tai näin, niin mukavan lämmintä märkäpuvun kanssa. Uintiaika oli minun mittapuuni mukaa hyvä, 1:13.
Fillari:
Fillari lähti totutun vahvasti, ja himmailin tehot maksimissaan parin sadan watin tuntumaan, ettei tulisi väsy. Garminin mittari heitti jo heti alkumatkasta huomion, että "suoritustaso -11", joka on varmaan uusi ennätykseni, en tiennyt että skaala menee noin alas. Tavoite oli pitää 170W keskitehot, koska todistetusti olen useammankin kerran ajanut noin 160 km niillä tehoilla. Mutta eipä tälläkään kertaa onnistunut triathlonissa. Tehot hyytyi vähitellen ja alkumatkan liki 34 km/h keskinopeus alkoi pudota ja vaihtoon tullessa keskari oli enää 31,7 km/h ja keskitehot säälittävät 155W. Vaikka maasto on yhtä mäkeä lukuunottamatta hyvin loivapiirteistä, niin kokonaisnousu matkalla näytti olevan liki 900 m. Periaatteessa lenkki (tällä kertaa 9 x 20 km) pitäisi pystyä ajamaan vauhdikkaasti läpi, mutta en vain pystynyt.
(Pyöräilyvauhtini oli kai porukan toiseksi nopein, eli ihan hyvä)
Juoksu:
Juoksun ensimmäiset sadat metrit oli jännittävät - selkä ei nimittäin oiennut pyöräilyasennosta. Onneksi aika teki tehtävänsä ja sain ruodon väännettyä suoraksi. Alku meni tavoitteen mukaan 5:30 min/km tahtia ja 154 sykkeillä, mutta vähitellen matka teki tehtävänsä. Vauhti hiipui suht lineaarisesti siten, että lopuksi kilometrivauhdit oli reilu 6 min/km (lisäksi evästauot ja yhden mäen kävely pudotti keskinopeutta), joten kaikkineen aikaa tuhraantui reilusti yli neljä tuntia. Varsinaisia vaikeuksia ei ollut, touhu vain oli uuvuttavaa. Garmin viihdytti minua alkumatkasta kertomalla, että olin joten uupuneen oloinen, ja että jaksaisin tänään noin 25 km. Loppuaika oli noin 11:20, joka riitti M50 sarjassa ensimmäiseen ja viimeiseen sijaan. Yleisessä sarjassa tulos riitti neljänteen sijaan.
Sää:
Fillaroinnin aluksi lämpötila +20, fillaroinnin lopuksi +31, juoksun aluksi +32 ja lopuksi +26. Tuuli varsin mieto.
Viime hetken hankinnat/muutokset kisaan:
- Uusi satula
- Stongaa n 1 cm alaspäin
- Uusi urheilujuoma
- Uusi aerokypärä
Parannettavaa:
Viimeiset 2 viikkoa ennen kisaa keskityin harjoittelun keventämiseen (siis keventämiseen entisestään, enhän normaalistikaan harjoittele, vaan kuljen fillarilla töihin) JA suorituksen aikaisen hiilihydraatin nauttimiseen. 22 min työmatkalla on vaikea treenata hiilihydraattien imeyttämistä ja ainakin se sujui harjoituksissa ongelmitta.Viikonlopun kisan aikana tankkaaminen tökki ihan yhtä pahasti kuin aina ennenkin. Pyöräilyn aluksi sain syötyä ihan hyvin, mutta puolesta matkasta eteenpäin jokaisen suupalan nauttiminen oli työn ja tuskan takana. Juoksun aikana söin suolakurkkuja ja banaania, mutta vauhdin hyytymisestä päätellen sekä neste- että energiamäärä jäi pahasti vajaasti. Jos pystyisi syömään, niin vauhtikin pysyisi yllä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti