Talven 2013-2014 oltua niin surkea kuin oli, pyöräkausi jatkui tammikuun puolelle. Tammikuun alkupäivinä koin ensimmäisen rengasrikon, mutta onnekkaasti se tapahtui aivan työmatkan loppumetreillä. Työkaverin kyydillä kipaisin pyöräkauppaan ostamaan hyvin pistosuojatut ulkokumit. Uuden renkaat alle ja homma jatkuu.
Mutta homma jatkui raskaasti. Heti ensimmäisellä kotimatkalla matkanteko tuntui raskaalta eikä tilanne parantunut kauden jatkuessa maaliskuusssa, vaikka hiekoitushiekatkin oli jo ehditty poistaa. Kerran jopa sippasin kotimatkalla ja jouduin pitämään taukoa kun en jaksanut ajaa. Tästä seurasikin paljon kalliita tapahtumia: sairastuin nimittäin pyöräkuumeeseen, sillä välineissähän on vika jos homma ei suju, ei miehessä, eikös näin ole?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti