Keväthölköttely

Keväthölköttely

Kevään ensimmäinen kisa oli ennen vappua järjestetty Tuusulanjärven maraton. Sää oli mukavan aurinkoinen ja lämmin. Kunto oli lyhyessä ajassa saatu nostettua huippuunsa (kellon arpoman VO2 lukeman mukaan), joten odotukset olivat korkealla. Oletus oli, että täydenmatkan triathlonin maratonajasta lähtisi vartti pois. Tällä kertaa olin jopa laatinut taktiikan. Aluksi 30 min sykealueella Z2 (max n 145), sitten seuraavat 25 km max 153 sykkeellä ja siitä eteenpäin saa mennä niin lujaa kuin huvittaa. Reitti oli minun makuuni aika mäkinen, joten ihan huippuaikaan reitillä ei pysty, mutta oletin että tavoitteeseen kuitenkin pääsee.

Noudatin laatimaani taktiikkaa ja juoksu kulki varsin kevyesti. Viimeiset 12 km päätin hiukan kiriä vauhtia ja vastaavasti syke nousikin lähes 170 bpm tasolle. Viimeiset 4-5 km olikin sitten se perinteinen maratonkokemus, aika raskaaksi meni eteneminen. Jopa käsivarret kramppasivat, mutta onneksi jalat ei kuitenkaan krampanneet pahasti, joten maaliin pääsi ilman kävelysessioita. 

Maalissa kello näytti aikaa noin 3.55, joten todellä pieni ero triathlonmaratoniin. Taktiikassa mielenkiintoista oli se, että syke nousi koko reissun ajan, kuten oli suunniteltukin, mutta nopeus pysyi mittaustarkkuuden ja pyöristysten tarkkuudella koko ajan samana. 

Positiiivista loppuajassa oli, että oma ennätys parani vain hitusen, joten aikaa on (ehkä) mahdollista parantaa vielä joskus.